​Juutalaiset torjuvat Jeesuksen (8:21-30)

27. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 28. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. 29. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. 30. Minä ja Isä olemme yhtä.

22. Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. 23. Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, 24. juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: »Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan.» 25. Jeesus vastasi: »Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. 26. Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani. 27. Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. 28. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. 29. Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä. 30. Minä ja Isä olemme yhtä.»


152 Minun ei tarvitse salata teiltä, että luokseni on vuosien mittaan tullut muutamia, jotka ovat sanoneet minulle tuskaisina: Isä, en tiedä, miten on laitani. Tunnen olevani väsynyt ja kylmä. Hurskauteni oli ennen niin varmaa ja selvää, mutta nyt se näyttääkin olevan pelkkää näytelmää... Tällaiseen tilanteeseen joutuneille ja teille kaikille vastaan: Näytelmääkö? Suurenmoista! Herra leikkii meidän kanssamme niin kuin isä lastensa.

Raamatussa sanotaan: ”Ludens in orbe terrarum: Jumala leikkii koko maanpiirissä, hän näyttelee.” Hän ei kuitenkaan meitä jätä, sillä heti sen jälkeen sanotaan: ”Deliciae meae esse cum filiis hominum, minun ilonani on olla ihmislasten kanssa.” Herra leikkii, näyttelee, meidän kanssamme! Joskus meistä tuntuu kuin olisimme jäässä, olemme tunteettomia, haluttomia ja tahdottomia, meistä on vaikeaa täyttää velvollisuuksiamme ja saavuttaa niitä hengellisiä päämääriä, jotka olemme asettaneet itsellemme. Silloin on aika tajuta, että Jumala näyttelee meidän kanssamme ja että hän odottaa meidän ottavan urheasti osaa tähän näytelmään.

Voin hyvinkin kertoa teille, että Herra on silloin tällöin suonut minulle paljon armoaan, mutta yleensä joudun kulkemaan vastavirtaan.

En noudata suunnitelmaani siksi, että siitä pitäisin, vaan sen vuoksi, että se on tehtävä, rakkaudesta. Mutta isä, sinä kysyt, voidaanko Jumalan edessä näytellä? Eikö se ole tekopyhyyttä? Älä ole huolissasi.

Sinulle on koittanut aika osallistua inhimilliseen näytelmään, jolla on jumalallinen katselija. Pysy kestävänä, sillä Isä, Poika ja Pyhä Henki katselevat näytelmääsi. Tee kaikki rakkaudesta Jumalaan ollaksesi hänelle mieliksi, vaikka se olisikin sinulle raskasta.

Kuinka kaunista onkaan olla Jumalan näyttelijä! Kuinka kaunista onkaan lausua vuorosanoja tällaisessa näytelmässä rakkaudesta, uhrimielellä, etsimättä omaa tyydytystä, pelkästään mieliksi Isällemme Jumalalle, joka näyttelee kanssamme! Asetu Herran eteen ja sano hänelle luottavaisesti: En tunne minkäänlaista halua tähän tehtävään, mutta teen sen uhriksi sinulle. Ja ryhdy sitten siihen, vaikka se olisikin mielestäsi vain näyttelemistä. Siunattua näytelmää! Vakuutan sinulle, ettei tämä ole tekopyhyyttä, sillä tekopyhät ja teeskentelijät tarvitsevat esityksiään varten yleisön. Oman näytelmämme katselijoina ovat sen sijaan – saanen sen toistaa – Isä, Poika ja Pyhä Henki, pyhä Neitsyt, pyhä Joosef ja kaikki taivaan enkelit ja pyhät. Muuta ei kuulukaan sisäisen elämämme näytökseen. Kristus kulkee quasi in occulto, ikään kuin kätkössä.