1928. 2. lokakuuta: ollessaan retriittipäivillä Madridissa, pyhä Josemaría Escrivá perusti Opus Dein Jumalan innoittamana.

1930. 14. helmikuuta: kun pyhä Josemaría oli viettämässä messua Madridissa, Jumala antoi hänen ymmärtää, että Opus Dei oli tarkoitettu myös naisille.

1933. Madridissa avattiin Opus Dein ensimmäinen keskus: opiskelijoille tarkoitettu DYA-akatemia, jossa pidettiin oikeustieteen ja arkkitehtuurin oppitunteja.

1936. Espanjan sisällissota syttyi ja viivästytti pyhän Josemarían suunnitelmia laajentaa Opus Dein apostolista toimintaa muihin maihin.

1939. Isä Josemaría palasi Madridiin. Opus Dei laajensi toimintaansa muihin Espanjan kaupunkeihin. Toisen maailmansodan syttyminen esti laajentumisen muihin maihin.

1941. 19. maaliskuuta: Madridin piispa Leopoldo Eijo y Garay antoi Opus Deille ensimmäisen hyväksynnän hiippakunnan tasolla.

1943. 14. helmikuuta: jälleen messun aikana Jumala antoi isä Josemarían nähdä juridisen ratkaisun, jonka avulla Opus Deissä voitaisiin vihkiä pappeja. Ratkaisun nimeksi tuli Pyhän Ristin pappisyhteisö.

1944. 25. kesäkuuta: Madridin piispa vihki kolme Opus Dein jäsentä papeiksi: Alvaro del Portillon, José María Hernández de Garnican ja José Luis Múzquizin.

1946. Pyhä Josemaría muutti Roomaan. Tulevina vuosina hän matkusti Roomasta kaikkialle Eurooppaan valmistellakseen Opus Dein toiminnan aloittamista eri maissa.

1947. 24. helmikuuta: Pyhä Istuin antoi Opus Deille ensimmäisen paavillisen hyväksynnän.

1950. 16. kesäkuuta: paavi Pius XII antoi Opus Deille lopullisen hyväksynnän. Tästä lähtien myös naimisissa olevat henkilöt saivat liittyä Opus Deihin ja hiippakuntapappeja voitiin ottaa Pyhän Ristin pappisyhteisöön.

1969. Opus Dei piti erityisen yleiskokouksen Roomassa. Kokouksessa tutkittiin ehtoja, joilla Opus Dein oikeudellinen asema kirkossa voitaisiin muuttaa personaaliprelatuuriksi. Tämä oli Vatikaanin 2. kirkolliskokouksessa luotu juridinen rakenne, joka sopi erinomaisesti Opus Dein pastoraalisiin tunnuspiirteisiin.

1970-75. Pyhä Josemaría matkusti eri puolille Eurooppaa ja Amerikoita puhuakseen ihmisille kristinuskosta.

1975. 26. kesäkuuta: Josemaría Escrivá kuoli Roomassa. Opus Deihin kuului tuolloin noin 60 000 ihmistä.15. syyskuuta: Alvaro del Portillo valittiin perustajan seuraajaksi erityisessä kokouksessa, joka oli kutsuttu koolle Opus Dein säännösten mukaisesti.

1982. 28 marraskuuta: Johannes Paavali II teki Opus Deistä personaaliprelatuurin ja nimitti Alvaro del Portillon sen prelaatiksi.

Opus Dein toiminta Suomessa alkoi vuonna 1987.

1991. 6. tammikuuta: paavi Johannes Paavali II vihki monsignor Alvaro del Portillon piispaksi.

1992. 17. toukokuuta: Josemaría Escrivá julistettiin autuaaksi Pyhän Pietarin aukiolla Roomassa.

1994. 23. maaliskuuta: piispa Alvaro del Portillo kuoli Roomassa vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun hän oli palannut matkaltaan Pyhään Maahan.20. huhtikuuta: Johannes Paavali II nimesi monsignor Javier Echevarrían Opus Dein prelaatiksi, vahvistaen Roomassa pidetyn yleisen vaalikokouksen päätöksen.

1995. 6. tammikuuta: paavi Johannes Paavali II vihki monsignor Javier Echevarrían piispaksi.

2002. 2. lokakuuta: Josemaría Escrivá julistettiin pyhäksi. Pyhän Pietarin aukiolle saapui lähes puoli miljoonaa pyhiinvaeltajaa eri puolilta maailmaa.

2016. 12.12. Piispa Javier Echevarría menehtyi.

2017. 23.1. Paavi Franciscus nimesi monsignore Fernando Ocárizin Opus Dein prelaatiksi.

Opus Dei aloitti toimintansa eri maissa seuraavina vuosina:

1946 Portugali, Italia ja Iso-Britannia

1947 Ranska ja Irlanti

1949 Meksiko ja Yhdysvallat

1950 Chile ja Argentiina

1951 Kolumbia ja Venezuela

1952 Saksa

1953 Guatemala ja Peru

1954 Ecuador

1956 Uruguay ja Sveitsi

1957 Brasilia, Itävalta ja Kanada

1958 Japani, Kenia ja El Salvador

1959 Costa Rica ja Hollanti

1962 Paraguay

1963 Australia

1964 Filippiinit

1965 Belgia ja Nigeria

1969 Puerto Rico

1978 Bolivia

1980 Kongon demokraattinen tasavalta, Norsunluurannikko ja Honduras

1981 Hong Kong

1982 Singapore

1983 Trinidad ja Tobago

1984 Ruotsi

1985 Taiwan

1987 Suomi

1988 Kamerun ja Dominikaaninen tasavalta

1989 Macao, Uusi-Seelanti ja Puola

1990 Unkari ja Tsekki

1992 Nicaragua

1993 Intia ja Israel

1994 Liettua

1996 Viro, Slovakia, Libanon, Panama ja Uganda

1997 Kazahstan

1998 Etelä-Afrikka

2003 Slovenia, Kroatia

2004 Latvia

2007 Venäjä

2009 Romania, Etelä-Korea, Indonesia