45 Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. 46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt.
47 Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: »Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. 48 Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme.» 49 Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: »Te ette ymmärrä yhtään mitään. 50 Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?» 51 Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta, 52 eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset.
53 Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus. 54 Sen tähden Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa vaan siirtyi lähelle autiomaata. Siellä, Efraim-nimisessä kaupungissa, hän sitten oleskeli opetuslapsineen.
55 Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä, ja maaseudulta monet tulivat Jerusalemiin jo ennen pääsiäistä puhdistusmenoja varten. 56 He etsivät Jeesusta ja puhuivat temppelissä keskenään: »Mitä arvelette? Tuskinpa hän tulee juhlille.» 57 Ylipapit ja fariseukset olivat antaneet määräyksen, että jos joku tiesi Jeesuksen olinpaikan, siitä oli ilmoitettava heille, jotta he voisivat pidättää Jeesuksen.
694 En ymmärrä, miksi pelkäät. - Kristuksen viholliset ovat aina olleet kaikkea muuta kuin järkeviä.
Lasaruksen herättyä kuolleista heidän olisi pitänyt antaa periksi ja tunnustaa Jeesuksen jumaluus. - Mutta ei. He sanoivat: "Surmatkaamme hänet, joka antaa elämän."
Tänään tapahtuu aivan kuten silloin.
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.
Siellä hänelle valmistettiin ateria, ja Martta palveli, ja Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan. Niin Maria otti naulan oikeata kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan, ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Mikä loistava ylevämielisyyden esimerkki olikaan tämä Marian tuhlaus! Mutta Juudas valittaa kallisarvoisen voiteen haaskaamista; ahneudessaan hän oli laskenut sen hinnan: vähintään kolmesataa denaaria. Tosi irtautuminen johtaa suureen anteliaisuuteen Jumalaa ja veljiämme kohtaan. Se panee meidät liikkeelle etsimään varoja ja käyttämään voimiamme auttaaksemme niitä, jotka ovat hädässä. Kristitty ei voi tyytyä työhön, jolla hän saa riittävän toimeentulon itselleen ja omaisilleen. Avarasydämisyys pakottaa häntä ottamaan harteilleen toiset sekä rakkaudesta että oikeudenmukaisuudesta. Siitä pyhä Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Makedonia ja Akaia ovat halunneet kerätä yhteisen lahjan niille Jerusalemin pyhille, jotka olivat köyhyydessä".
"Niin he ovat halunneet, ja he ovatkin sen heille velkaa, sillä jos pakanat ovat tulleet osallisiksi heidän hengellisistä aarteistaan, he puolestaan ovat velvollisia auttamaan heitä maallisilla.” Älkää olko ahdassydämisiä älkääkä saitamielisiä häntä kohtaan, joka on niin anteliaan jalomielisesti uhrannut itsensä edestämme ja jopa antanut itsensä täysin ja kokonaan. Ajatelkaa: Paljonko kristittynä oleminen teille maksaa – myös taloudellisesti? Mutta ennen kaikkea älkää unohtako, että Jumala rakastaa iloista antajaa. Ja Jumalalla on valta antaa teille runsasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Lähestyessämme tällä pääsiäisviikolla Jeesuksen Kristuksen kärsimystä pyytäkäämme pyhältä Neitsyeltä, että mekin hänen tavallaan osaisimme kätkeä nämä opetukset sydämeemme ja tutkistella niitä .