1(…) Jeesus meni Öljymäelle. 2Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. 3Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen 4ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. 5 Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?» 6He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. 7 Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: »Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» 8Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. 9Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. 10Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: »Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?» 11 »Ei, herra», nainen vastasi. Jeesus sanoi: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.» [1]
Tänä paastonaikana kirkko kannustaa meitä pohtimaan Johanneksen evankeliumin kohtaa, jossa Jeesuksen eteen tuodaan aviorikoksen tehnyt nainen. Lainopettajat ja fariseukset, jotka olivat lain asiantuntijoita, kysyvät Jeesukselta, mitä heidän tulisi tehdä edellä mainitulle naiselle. Mooseksen lain mukaisesti nainen oli kivitettävä.
Jeesukselle esitetään todellinen kompakysymys. Jeesuksen täytyy joko valita oikeudenmukaisuus ja naisen kuolemantuomio tai hylätä Mooseksen laki seurauksineen. Kohtaus on hyvin dramaattinen. Yhtäältä naisen elämä riippuu Jeesuksen sanasta, toisaalta Jeesuksenkin elämä on vaarassa, sillä häntä voitaisiin syyttää Jumalan lain väheksymisestä.
Fariseukset ja lainopettajat esittävät pitävänsä Jeesusta moraaliauktoriteettina ja kysyvät häneltä neuvoa. Todellisuudessa he haluavat saada Jeesuksen kiinni sanomasta jotakin, josta Häntä syyttää. Jeesus kuitenkin pysyy rauhallisena ja paljastaa heidän tekopyhyytensä. Lainopettajia kuunnellessaan Jeesus kumartuu ja kirjoittaa sormellaan maahan. Ele kuvastaa Jeesusta jumalallisena lainsäätäjänä, sillä Raamatun mukaan Jumala kirjoitti lain sormellaan kivitauluihin (2. Moos. 31:18). Tämän vuoksi Jeesus on lainsäätäjä, Hän on Oikeus itse.
Jeesus ei riko lakia. Hän ei kuitenkaan halua, että syntiset, jotka Hän on halunnut pelastaa, joutuisivat kadotukseen. Hänen tuomionsa on oikea ja horjumaton: »Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» (...)
Pyhä Augustinus kommentoi: "Katsokaa, mikä vastaus täynnä oikeudenmukaisuutta, laupeutta ja totuutta! Oi todellinen Viisauden vastaus! Olette kuulleet: »Täyttyköön Laki, kivitettäköön avionrikkoja». Mutta kuinka voivat syntiset täyttää Lain ja rangaista tuota naista? Katsokoon jokainen itseensä ja sisimpäänsä, asettukoon sydämensä ja omantuntonsa tuomioistuimen eteen. Niin jokainen huomaa joutuvansa tunnustamaan itsensä syntiseksi." [2]
Benedictus XVI selittää: ”Jeesuksen sanat ovat totuuden voimaa täynnä. Ne rikkovat ulkokultaisuuden muurin ja näyttävät fariseuksille suurempaa oikeudenmukaisuutta. Täydellinen lain täyttäminen on nimittäin rakkauden oikeudenmukaisuutta. [3]
Kiinnostava on Jeesuksen dialogi naisen kanssa. Jeesus on Jumala, eli Vanhurskaus itse. Emme kuitenkaan kuule Hänen lausuvan tuomittavia sanoja. Hänen suustaan on tullut ainoastaan laupeuden ja anteeksiannon sanoma. Hänen sanansa ovat suloinen kutsuu elämänmuutokseen: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.» Synti aiheuttaa Jumalalle kärsimystä eikä Hän halua sitä. Hän on kuitenkin ”kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri” [4]
Jeesus ei koskaan haluaa ihmiselle pahaa. Hän tahtoo meille hyvää elämää. Sen vuoksi hän asetti parannuksen sakramentin suuren laupeutensa takia, jotta yksikään meistä ei joutuisi kadotukseen. Päinvastoin, ripin sakramentin kautta voimme saada anteeksiannon, jota tarvitsemme kipeästi riippumatta meidän syntiemme suuruudesta. Paavi Franciscus kehottaa meitä pitämään mielessä Jumalan armeliaisuutta: "Emme koskaan saa unohtaa Jumalan sanaa. Jumala on väsymätön anteeksiannossaan. Ongelmana voi olla se, että me väsymme ja lakkaamme pyytämästä anteeksi. Toivon hartaasti, ettei niin käy meille. Jumala on rakastava isä, joka aina antaa anteeksi. Hänellä on aina armelias sydän meitä kohtaan. Meidänkin tulisi oppia toimimaan samalla tavalla lähimmäisiämme kohtaan. Turvautukaamme neitsyt Marian esirukoukseen, hänen, joka piti usein sylissään ihmiseksi tullutta armahtavaa Jumalaa. [5]
[1] Joh. 8: 1–11 Raamattu 1992 (KR92).
[2] Augustinus, Johanneksen evankeliumin kommentaari 33; 5.
[3] Benedictus XVI, Angelus-rukous 21.3.2010.
[4] Psalmi 103:8.
[5] Paavi Franciscus, Angelus-rukous 17.3.2013.