Abrahamin lapset (Joh. 8: 31-42)

Tähän Jeesus sanoi: »Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut. ​

Opus Dei - Abrahamin lapset (Joh. 8: 31-42)

31 Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: »Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. 32 Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.» 33 He vastasivat hänelle: »Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?» 34 Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. 35 Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. 36 Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. 37 Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa. 38 Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt – ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet.»

39 He vastasivat Jeesukselle: »Meidän isämme on Abraham.» Jeesus sanoi: »Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja. 40 Mutta nyt te haluatte tappaa minut – miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt. 41 Te teette aivan samoin kuin isänne.»

He sanoivat: »Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala.» 42 Tähän Jeesus sanoi: »Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut.


Jumalan ystäviä

26 Emme kykene koskaan täysin ymmärtämään Jeesuksen Kristuksen vapautta, joka on yhtä suunnaton ja rajaton kuin hänen rakkautensa.

Mutta hänen vapaa uhrinsa on niin perin kallisarvoinen aarre, että sen tulisi panna meidät kysymään: Herra, miksi olet suonut minulle etuoikeuden kyetä seuraamaan askeliasi, mutta myös loukkaamaan sinua? Tällä tavalla opimme, että vapautta käytetään oikein, jos se suuntautuu hyvään. Sen käyttäminen on väärää, jos ihminen unohtaa suurimman Rakkauden ja kääntyy siitä pois. Persoonallinen vapaus, jota puolustan ja olen aina puolustava kaikin voimin, saa minut varmasti vakuuttuneena mutta myös tietoisena omasta heikkoudestani kysymään: Herra, mitä odotat minulta voidakseni tehdä sen vapaaehtoisesti? Kristus itse vastaa meille: ”Veritas liberabit vos, totuus on tekevä teidät vapaiksi”. Millainen on tämä totuus, joka avaa koko elämällemme vapauden tien ja vie sen päätökseen? Kerron sen teille iloiten ja varmana, koska kaiken lähteenä on Jumalan ja hänen luotujensa läheinen yhteys. Tiedämme, että olemme lähtöisin Jumalan käsistä, että Pyhin Kolminaisuus rakastaa meitä erityisellä tavalla ja että olemme suurenmoisen Isän lapsia. Pyydän Herraltani, että päättäisimme ottaa tämän kaiken sydämellemme ja mietiskellä sitä päivästä toiseen: sillä tavalla toimimme vapaina ihmisinä. Älkää unohtako: ken ei tajua olevansa Jumalan lapsi, se ei tunne syvintä totuutta itsestään. Hänen toiminnastaan puuttuu se itsensä hallitseminen ja itseherruus, joka on ominaista niille, jotka rakastavat Herraa yli kaiken.

Huomatkaa tarkasti, että jos haluamme saada omaksemme taivaan, meidän on vapaasti antauduttava palvelukseen ja tehtävä siinä täysi, kestävä ja vapaaehtoinen ratkaisu. Vapaus on kuitenkin sinänsä riittämätön, se tarvitsee kompassia, opasta. Sielu ei kykene vaeltamaan ilman opastajaa. Se on lunastettu, että sen kuninkaana olisi Kristus, jonka ies on sovelias ja kuorma keveä (Mt 11:30), eikä Perkele, jonka valta on ahdistava. Hylätkää niiden harhakuvat, jotka huutavat surkeasti yhdessä toisten kanssa: ”Vapaus, vapaus!” Heidän metelinsä taakse kätkeytyy usein traaginen orjuus, sillä erehdyksen valitseminen ei tuo vapautta.

Ainoa, joka vapauttaa, on Kristus, sillä yksin hän on tie, totuus ja elämä.