Paastonaika on kirkkovuoden ajanjakso, joka kutsuu meitä kääntymykseen ja vastaanottamaan armoa Pääsiäisen lähestyessä. Julkaisemme osan Kristus kulkee lähelläsi -kirjan 6. saarnaa sekä rippioppaan.
"Olemme saapuneet paastonaikaan – katumuksen, puhdistautumisen ja kääntymyksen aikaan. Se ei ole helppo tehtävä. Kristinusko ei ole mukava tie: ei riitä olla kirkon jäsen ja antaa vuosien kulua. Meidän elämässämme, kristittyjen elämässä, ensimmäinen kääntymys on tärkeä – tarkoitan tuota jokaisen muistamaa, ainutlaatuista hetkeä, jolloin huomasimme selvästi, mitä Herra meiltä pyytää. Mutta vielä tärkeämpiä – ja vaikeampia – ovat jatkuvat kääntymykset. Jotta voisimme helpottaa Jumalan armon työtä näissä jatkuvissa kääntymyksissä, meidän täytyy säilyttää sielu nuorena, huutaa avuksi Herraa, osata kuunnella, havaita mikä menee huonosti, ja osata pyytää anteeksi.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan, luemme tämän sunnuntain liturgiassa.[1] Tutkiskelkaa tätä Jumalan meitä kohtaan osoittaman huolenpidon ihmettä. Jumala on aina valmiina kuuntelemaan meitä, tarkkaillen joka hetki ihmisen sanoja. Niin on erityisesti nyt, sillä sydämeltämme olemme valmiit puhdistautumaan. Hän kuulee meitä, eikä hän suhtaudu välinpitämättömästi siihen, mitä katuva ja nöyrä sydän[2] pyytää.
Herra kuulee meitä. Hän pitää meitä silmällä ja tulee meidän elämäämme, vapauttaakseen meidät pahasta ja täyttääkseen meidät hyvällä. Pelastan hänet ja nostan taas kunniaan, hän sanoo ihmisestä.[3] Siispä meidän on toivottava kirkkautta. Siinä on jälleen tuon sisäisen tien alku, jota hengellinen elämä on. Kirkkauden toivo vahvistaa uskoamme ja rohkaisee rakkauttamme. Tällä tavalla on pantu liikkeelle kolme teologista hyvettä, jumalallista hyvettä, jotka tekevät meidät samankaltaisiksi Isän Jumalan kanssa.
Mikä olisi parempi tapa aloittaa paasto? Uudistamme uskon, toivon ja rakkauden. Niistä syntyy katumuksen henki, halu puhdistautua. Paasto ei ole vain tilaisuus lisätä ulkoista itsekieltäymystä. Jos luulemme sen olevan vain sitä, meiltä jää huomaamatta sen syvällinen merkitys kristillisessä elämässä, sillä nuo ulkonaiset teot ovat – toistan – uskon, toivon ja rakkauden hedelmää."
-Pyhä Josemaria - Jumalan lasten kääntymys, Kristus kulkee lähelläsi -kirjan 6. saarnan.
Parannuksen sakramentti:
Parannuksen sakramentti eli rippi auttaa meitä poistamaan synnin tahraa ja kääntyä uudelleen Jumalan puoleen.
Vakavan synnin seuraus on yhteyden Jumalaan menettäminen. Ripin avulla palaamme armon tilaan ja otamme vastaan Jumalan laupeutta. Parannuksen sakramentissä saa myös anteeksi lievistä synneistä sekä eväitä hengellistä kasvua varten. Sen takia, on hyödyllistä ottaa vastaan tätä sakramenttia säännöllisesti. Armon tilassa eläminen auttaa meitä näkemään Jumalan toimintaa meissä ja maailmassa sekä palvelemaan Häntä, kirkkoa ja kaikkia ihmisiä.
- Rippi on tilaisuus pyytää Jumalalta anteeksi ja kokea hänen rakkautensa. Ennen rippiä on hyvä viettää hetki aikaa miettien ja muistellen, millä tavoin olemme toimineet väärin Jumalaa, muita tai itseämme kohtaan, ja miten voimme elää paremmin kristittynä. Parannuksen sakramentin askelet ovat:
- omantunnontutkistelu
- katumus
- syntien tunnustaminen
- päätös välttää syntiä tulevaisuudessa
- synninpäästön täyttäminen.
- Rippi on mahdollisuus avautua Jumalan uudistavalle voimalle. Tämä esite voi auttaa sinua valmistautumaan rippiä varten.
- Olenko elänyt uskoani iloisesti ja aktiivisesti? Olenko elänyt rohkeasti kristittynä, vai olenko häpeillyt uskoani?
- Olenko vaalinut uskoni kasvamista (esim. rukoilemalla, Raamattua lukemalla ja messuun osallistumalla)?
- Olenko osallistunut messuun mahdollisuuk- sieni mukaan sunnuntaisin ja juhlapyhinä? Olenko käynyt kommuuniolla kiitollisesti?
- Olenko joskus vastaanottanut ehtoollisen käymättä ripillä, vaikka tiesin tehneeni jotain vakavaa syntiä?
- Olenko kotona ilon lähde muille? Olenko kunnioittanut perheenjäseniä ja ollut kärsivällinen heitä kohtaan?
- Olenko ollut vihainen tai kateellinen jollekin? Olenko hautonut sisälläni kaunaa tai kieltäytynyt antamasta anteeksi? Olenko kiusannut muita tai ajatellut heistä ilkeästi?
- Olenko arvostellut muita tai kohdellut heitä ilkeästi teoilla tai ajatuksilla?
- Olenko työskennellyt kunnolla, vai antanut periksi laiskuudelle?
- Olenko ollut väkivaltainen jotakuta kohtaan?
- Olenko puhunut tai kirjoittanut muista pahaa? Olenko paljastanut salaisuuksia tai kertonut jotain satuttaakseni heitä?
- Olenko tukenut ja puolustanut kiusattuja ja kaltoin kohdeltuja? Vai olenko katsonut vierestä ja hyväksynyt hiljaisesti, kun muita kohdellaan väärin?
- Olenko katsonut sopimattomia asioita elokuvissa, internetissä tai muualla?
- Olenko täyttänyt minun velvollisuuteni perhettäni kohtaan?
- Olenko ainut ollut totuudenmukainen, vai olenko langennut valheisiin päästäkseni vähemmällä tai saadakseni itseni näyttämään tärkeältä?
- Olenko kunnioittanut muiden omaisuutta, vai olenko varastanut jotain tai vahingoittanut muiden omaisuutta?
- Olenko ollut kateellinen muille heidän ulkonäkönsä, tavaroidensa tai tekojensa vuoksi? Yritänkö etsiä onnellisuutta asioiden omistamisesta?
- Yritänkö auttaa muita elämään hyvin, vai olenko jollain tavalla kannustanut heitä pahaan?
- Yritänkö olla johdonmukainen kristitty? Autanko muita sanoillani ja esimerkilläni, jotta hekin saisivat uskon? Vai ovatko ajatukseni ja tekoni itsekeskeisiä ja turhamaisia?