Pyhän Joosefin seitsemän sunnuntaita on kirkossa tapa valmistautua maaliskuun 19. päivän juhlaa varten. Pyhän Joosefin surujen ja ilojen mietiskely auttaa tutustumaan paremmin tähän pyhään patriarkkaan ja muistamaan, että myös hän kohtasi elämässään sekä vaikeuksia että ilon aiheita kuten kuka tahansa meistä.
Seitsemän sunnuntain aikana ennen Pyhän Joosefin juhlaa on tapana mietiskellä pyhän patriarkan elämän keskeisimpiä iloja ja suruja.
Vanhaa perinnettä noudattaen kirkko valmistautuu maaliskuun 19. päivän pyhän Joosefin juhlaa varten omistamalla hänelle seitsemän juhlaa edeltävää sunnuntaita tuoden tämän elämän tärkeimpiä ilon ja murheen aiheita oman rukouksemme aiheeksi. Helmikuun ja maaliskuun alun aikana meillä on mahdollisuus tulla uudelleen tutuksi pyhän Joosefin kanssa, joka eli lähempänä Jeesusta ja Mariaa kuin kukaan muu: siksi hän voi auttaa meitä tuntemaan heidät yhä paremmin ja elämään Jumalan tahdon mukaisesti, kuten hän itse eli.
Paavi Gregorius XVI edisti Pyhän Joosefin seitsemän sunnuntain hartautta myöntäen paljon aneita. Pius IX antoi seitsemälle sunnuntaille pysyvän merkityksen toivoen samalla, että pyhän Joosefin puoleen käännyttäisiin universaalin kirkon tuonhetkisen vaikean tilanteen helpottamiseksi.
PYHÄN JOOSEFIN SEITSEMÄN SUNNUNTAITA
Ensimmäinen suru
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. (Mt. 1:18).
Ensimmäinen ilo
Hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus» (Mt. 1: 20-21).
Toinen suru
Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh. 1:11).
Toinen ilo
He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. (Luuk. 2:16).
Kolmas suru
Kun oli tullut kahdeksas päivä ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli ilmoittanut ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. (Luuk. 2:21).
Kolmas ilo
Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä. (Mt. 1:21).
Neljäs suru
Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: »Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset». (Luuk. 2:34-35).
Neljäs ilo
Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. (Luuk. 2:30-32).
Viides suru
Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: »Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet.» (Mt. 2:13).
Viides ilo
Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: »Egyptistä minä kutsuin poikani.» (Mt. 2:15).
Kuudes suru
Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan. Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika Arkelaos, hän ei uskaltanut mennä sinne. Saatuaan sitten unessa ohjeen hän meni Galileaan (Mt. 2:21-22).
Kuudes ilo
Ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi. (Mt. 2:23).
Seitsemäs suru
Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä, he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsintäänsä. (Luuk. 2:44-45).
Seitsemäs ilo
Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. (Luuk. 2:46).
