Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Jatkakaamme yhteistä rukoustamme kaikkien koronaviruksen vuoksi poisnukkuneiden puolesta nyt, kun pandemia näyttää vahvistuvan monissa maissa. Muistakaamme rukouksella – ja mahdollisuuksien mukaan teoilla – myös niitä, jotka kärsivät pandemiasta muulla tavoin, oli se sitten henkilökohtaisesti tai perheen tasolla, terveydellisesti tai taloudellisesti. Nämä olosuhteet muistuttavat meitä jatkuvasti luonnollisesta heikkoudestamme sekä siitä epävarmuudesta, joka syntyy kun luotamme ainostaan omiin voimiimme. Näissä olosuhteissa olemme oppineet jättäytymään enemmän Jumalan käsiin sekä turvautumaan läheisiimme. Tuottaa suurta lohtua tietää, että joku toinen todella jakaa haasteemme ja ongelmamme.

Haluaisin lyhyesti viitata myös toisenlaiseen heikkouteen, joka vaikuttaa meihin tavalla tai toisella. Toisinaan koemme suurta heikkoutta miettiessämme sitä kutsua, jonka kristillinen usko ja Opus Dein henki meille tarjoavat. Tämän ihanteen ja meidän elämämme välillä on suuri kuilu, jonka ei kuitenkaan pidä millään tavoin lannistaa meitä.

Meitä voi auttaa sen tosiasian mietiskeleminen, että Kristus ei kutsunut opetuslapsiaan sen vuoksi, että he olivat muka parempia kuin muut, vaan hän kutsui heidät tietoisena heidän heikkouksistaan. Samoin kuin meidän kanssamme, hän tunsi heidän sydämiensä syvyydet ja heidän menneisyytensä, ja juuri siksi hän tiesi, mihin hyvään jokainen heistä kykenisi. Jeesus tiesi, ettei heiltä puuttuisi Pyhän Hengen voimaa matkallaan, kunhan he olisivat valmiita aloittamaan uudelleen joka päivä. Lapseni, vaikka joskus koemme olevamme varsin mitättömiä, voimme todellakin sanoa: Dominus illuminatio mea et salus mea, quem timebo? – ”Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? (Psalmi 27:1).

Teitä suurella rakkaudella siunaten,

Isänne

Pamplonassa, 20. heinäkuuta 2020