Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

14. syyskuuta kirkon liturgia kutsuu meitä mietiskelemään Pyhän Ristin Ylentämistä, ja seuraavana päivänä Neitsyt Marian kärsimyksiä.

Keskusteluissa ja juttelutuokioissa monenlaisten ihmisten kanssa kuulen usein spontaaneja kommentteja koskien vaikeuksia, kärsimyksiä, sisäistä pimeyttä. Teillä on varmaan sama kokemus. Sellaisissa tilanteissa mieleeni palaavat pyhän Josemarian sanat Jeesuksen Äidistä: Jumala halusi kohottaa hänet armon täyteydellä, mutta ”toisaalta hänen maallisen elämänsä aikana Marialta ei puuttunut kokemusta kärsimyksestä, raskaasta työstä tai uskon valohämystä” (Es Cristo que pasa, n. 172).

Vaikkemme kykenekään täysin käsittämään tätä todellisuutta, katsoessamme Ristin juurella seisovaa Mariaa voimme ymmärtää ainakin vähän enemmän kärsimyksen kokemusta. Voimme myös vähä vähältä oivaltaa näiden pyhän Paavalin sanojen merkityksen: ”Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on Kirkko” (Kol. 1:24). Tällä tavoin kärsimys voi muuttua tilaisuudeksi löytää selkeyttä, rauhaa ja jopa iloa: Lux in Cruce, requies in Cruce, gaudium in Cruce (valo Ristillä, rauha Ristillä, ilo Ristillä).

Teitä siunaa koko sydämestään

Isänne

Roomassa, 9. syyskuuta 2019