Prelaatin kirje 9.4.2019

Pyhän viikon edellä isä Fernando Ocáriz kehottaa meitä katselemaan Kristusta ristillä ja mietiskelemään omaa valmiuttamme Jumalan tahdon täyttämiseen.

Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Lähestyvänä pitkänäperjantaina mietiskelemme ristiinnaulittua Kristusta ja hänen lunastavan rakkautensa rajattomuutta. Tuo rakkaus sai hänet täydellisen kuuliaisesti täyttämään Isä Jumalan tahdon.

Me seuraamme Jeesusta ja samastumme häneen. Tämä saa myös meidät henkilökohtaisissa olosuhteissamme antautumaan rajoja asettamatta lähetystehtävän haasteisiin ja vaatimuksiin. Päivittäisessä matkanteossamme haluamme löytää Kristuksen äänen, joka kutsuu meitä ja kehottaa meitä avartamaan horisonttiamme. Pyhän Paavalin tavoin haluamme olla ”kaikkea kaikille” (1 Kor. 9:22).

Kun ajattelen valmiuttamme palvella muita, uskon että meidän on hyvä miettiä pian autuaaksi julistettavan Guadalupen esimerkkiä: sitä, miten hänen elämänprojektinsa laajeni, kun se sijoittui Jumalan suunnitelmaan. Guadalupe antoi Jumalan johdattaa itseään niin, että hän meni iloisesti ja spontaanisti paikasta toiseen, tehtävästä toiseen. Herramme voimisti hänen kykyjään ja lahjojaan, jalosti hänen persoonallisuuttaan ja moninkertaisti hänen elämänsä hedelmät.

Samalla tavoin Jumala tekee meidän kauttamme suurta hyvää lukuisille ihmisille meidän vioistamme ja virheistämme huolimatta, kun olemme valmiit kuuntelemaan, palvelemaan ja auttamaan – ja kun myös annamme muiden auttaa meitä. Sanalla sanoen, kun olemme valmiit rakastamaan niin kuin Jumala rakastaa. Pyhä Josemaria kirjoitti, että tätä on ”itsensä lahjoittamisen jumalallinen seikkailu” (Kirje 14.2.1974, n. 5). Ja kuten aina ja kaikessa, pyrimme elämään sitä Jumalan lasten vapaudella ja ilolla.

Teitä siunaa koko sydämestään

Isänne