Prelaatin kirje 12.07.2019

Yhdysvalloissa ja Kanadassa tapahtuvan pastoraalimatkansa aikana isä Fernando Ocáriz muistaa pyhäin yhteyden antamaa voimaa sekä sitä, miten voimme auttaa ja tukea toisiamme, missä ikinä olemmekin.

Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Lähdettyäni Roomasta matkalle olen viime päivinä erityisesti kiittänyt Herraa pyhäin yhteyden ihmeestä. Uskon antamalla varmuudella tiedämme olevamme pyhäin yhteyden voimalla jopa lähempänä toisiamme kuin mitä fyysinen läheisyys voi saada aikaan.

Aina kun saavun johonkin paikkaan, tuntuu siltä kuin olisimme aina olleet yhdessä siellä olevien kanssa. Lähtiessä käy samoin: hyvästelyistä tulee vain toinen tapa pitää seuraa toisillemme. Olemme aina kotonamme ja voimme aina tehdä Opus Deitä ja palvella kirkkoa, missä sitten ikinä olemmekin.

Myös vaikeiden hetkien aikana saamme voimaa tästä todellisuudesta, joka liittää meidät syvästi yhteen ja joka on seurausta meidän henkilökohtaisesta yhteydestämme Jeesukseen Kristukseen.

Mieleeni tulevat sanat, jotka pyhä Josemaria kirjoitti Hondurasin lähetystössä Espanjan sisällissodan aikana, hetkenä jona hän ei voinut käytännöllisesti katsoen liikkua minnekään: ”Olen jatkuvasti satojen peninkulmien päässä fyysisestä sijainnistani” (30.4.1937). Hän saattoi sanoa niin, koska hän tiesi olevansa syvässä yhteydessä myös niihin, jotka eivät olleet häntä lähellä.

Tiedän saavani jatkuvaa tukea teidän rukouksestanne ja teidän ilostanne tämän Yhdysvalloissa ja Kanadassa tapahtuvan matkani aikana. Minä myös olen jatkuvasti teidän kanssanne ja tukenanne: kohtaamme joka päivä erityisesti pyhässä messussa.

Teitä siunaa koko sydämestään

Isänne

New Yorkissa, 12. heinäkuuta 2019