Nämä paavi Leon sanat puhuvat rauhasta. Ja sellaisesta rauhasta, jota me itse voimme rakentaa jokapäiväisessä elämässämme. Älkäämme ajatelko vain sotia ja sitä, miten muiden tulisi ratkaista ne, vaan sitä rauhaa, jonka luomiseen voimme osallistua yliopistossa, koulussa, perheessä, ystävien kesken, kaupungissa, omalla asuinalueella, kaupassa, urheillessa…

“Rauha olkoon teidän kanssanne! Tämä on ylösnousseen Kristuksen rauha, aseeton ja aseistariisuva rauha, nöyrä ja kestävä. Se tulee Jumalalta, Jumalalta, joka rakastaa meitä kaikkia ehdoitta” (8. toukokuuta 2025).

“Rauha on olemassa, se tahtoo asua meissä”
Leo XIV

Rauha ei ole aselepo. Siihen kuuluu nöyryyttä, kykyä antaa periksi, ja sitä on vaalittava jatkuvasti ajan kuluessa. Ihmissuhteissa täytyy aina olla tämä myönteinen pyrkimys ymmärtää toisiaan, käsittää toista ja palauttaa sopusointu.

“Rauha on olemassa, se tahtoo asua meissä; sillä on lempeä voima valaista ja avartaa ymmärrystä” (1. tammikuuta 2026).

Rauha on lempeää eikä pidä melua. Kun se on läsnä, emme huomaa sitä; kun se puuttuu, huomaamme kyllä. Se on valoisaa ja viisasta.

“Katsokaa ylöspäin: jokainen teistä on tähti, joka on kutsuttu valaisemaan”
Leo XIV

Kun pidämme rauhaa kaukaisena ihanteena, päädymme siihen, ettemme pidä enää skandaalina sitä, että rauha voidaan evätä — tai että jopa soditaan sen saavuttamiseksi. Näyttää siltä kuin puuttuisivat oikeat ajatukset, punnitut sanat ja kyky sanoa, että rauha on lähellä. Jos rauha ei ole koettu todellisuus, jota tulee varjella ja vaalia, aggressiivisuus leviää sekä kodin että julkisen elämän piiriin (1. tammikuuta 2026).

“Älkää jääkö tuijottamaan älypuhelinta, vaan katsokaa ylöspäin: jokainen teistä on tähti, joka on kutsuttu valaisemaan sopusoinnun tietä” (1. tammikuuta 2026).

“Auttakaamme toinen toistamme rakentamaan siltoja vuoropuhelun avulla, jotta olisimme yksi kansa, aina rauhassa” (audienssissa valintansa jälkeen).

Älkäämme lakatko käymästä vuoropuhelua, puhumasta, selventämästä asioita, esittämästä omia perustelujamme ja pyytämästä toisen perusteluja.

“Antakaamme sydämestä nousevan rauhanhuudon kuulua!”
Leo XIV

“Rauha ei ole abstrakti ajatus, vaan yhteinen tie. Meidän tulee olla Jeesukselle uskollisia miehiä ja naisia, pelottomia, kykeneviä antamaan anteeksi ja aloittamaan uudelleen.”

Anteeksianto on Jumalalle ominaista, ja se on vaikeaa; se ei tarkoita vain unohtamista, vaan sitä, että meille tehty paha hukutetaan hyvyyden runsauteen.

“Rauha, jonka Jeesus antaa meille, ei rajoitu aseiden vaientamiseen, vaan se koskettaa ja muuttaa meidän jokaisen sydämen! Kääntykäämme Kristuksen rauhaan! Antakaamme sydämestä nousevan rauhanhuudon kuulua! Siksi kutsun kaikkia liittymään kanssani rukousvalvojaisiin rauhan puolesta, joita vietämme täällä Pietarinkirkossa ensi lauantaina, 11. huhtikuuta.”

Muuttakaamme ennen kaikkea omaa sydäntämme, olkaamme rauhan rakentajia…

Rukous kasvattaa meitä toimimaan. Ihmisen rajalliset mahdollisuudet yhdistyvät rukouksessa Jumalan äärettömiin mahdollisuuksiin. Silloin ajatukset, sanat ja teot katkaisevat pahan demonisen ketjun ja asettuvat Jumalan valtakunnan palvelukseen: valtakunnan, jossa ei ole miekkaa, droonia, kostoa, pahan mitätöimistä eikä epäoikeudenmukaista voittoa, vaan ainoastaan arvokkuutta, ymmärrystä, anteeksiantoa… Se, joka rukoilee, on tietoinen omasta rajallisuudestaan; hän ei tapa eikä uhkaa kuolemalla.

Rukous velvoittaa meidät muuttamaan sen, mikä sydämissämme ja mielissämme vielä on väkivaltaista: kääntymään rauhan valtakuntaan, jota rakennetaan päivä päivältä kodeissa, kouluissa, kaupunginosissa sekä yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa yhteisöissä, voittaen alaa kiistelyltä ja resignaatiolta ystävyyden ja kohtaamisen kulttuurin avulla. Uskokaamme jälleen rakkauteen, kohtuullisuuteen ja hyvään politiikkaan. Muodostakaamme itseämme ja sitoutukaamme henkilökohtaisesti, kukin vastaten omaan kutsumukseensa. Jokaisella on oma paikkansa rauhan mosaiikissa! (11. huhtikuuta).

Tätä varten rukous on olemassa: myös sydämemme muuttamiseksi, jotta tunnistaisimme olevamme pieniä, köyhiä, emme kaikkivoipia, ettemme toimisi kuin olisimme sellaisia… ja jotta asettuisimme Jumalan kaikkivaltiuden käyttöön.

“Rauha ei ole heikkojen harhakuva, vaan rohkeiden uskallusta. Älkää etsikö sitä sopimusten sivuilta, ellette ole ensin kirjoittaneet sitä lähimmäisen kunnioittamiseen.”

Kunnioitus: olla hyväntahtoisia, etsiä ihmisten hyviä ominaisuuksia ja syitä heidän käytökseensä, olla tuomitsematta, olla tottumatta arvostelemaan.

“Todellista rauhaa ei rakenneta pystyttämällä korkeampia muureja, vaan hiljentämällä vihan ääniä. Aseistariisunta ei ole vain kysymys ydinkärjistä, vaan myös haavoittavista sanoista ja poissulkevista katseista.”

Kylväkäämme myönteisyyttä, keventäkäämme ilmapiiriä.
Minun sanani aseina… Ihmisten sulkeminen ulkopuolelle, koska he eivät sovi omaan piiriini… Kasvaminen kyvyssä ottaa vastaan, mennä omia kriteerejäni pidemmälle.

“Se, jolla on ase kädessään, laskekoon sen pois! Se, jolla on valta aloittaa sotia, valitkoon rauhan! Ei rauhaa, jota tavoitellaan voimalla, vaan vuoropuhelulla; ei tahdolla hallita toista, vaan kohdata hänet” (5. huhtikuuta).

Pitäkäämme huolta ihmissuhteista, menkäämme ihmisiä vastaan.

“Meidän tulee pysyä kestävinä pyytäessämme rauhan lahjaa koko maailmalle. Rauhassa on ikuisuuden hengitys: kun pahalle huudetaan ‘riittää’, rauhalle kuiskataan ‘ikuisesti’” (5. huhtikuuta).

Tarvitsemme sitä. Älkäämme tottuko sotaan emmekä väkivaltaan. Kylväkäämme myönteisyyttä, keventäkäämme ilmapiiriä.

“Ennen kuin rauha on päämäärä, se on läsnäolo ja tie. On tarpeen aloittaa itsessä se sydämen, mielen ja elämän aseistariisunta, johon Jumala ei viivytä vastaustaan” (1. tammikuuta 2026).

Antaa Kristuksen hallita, ei pakottaa muille omaa valtaamme: omia ajatuksiani, omia perustelujani, omia näkökulmiani…