Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Piispainsynodin vietto Roomassa on odotetusti aiheena useissa tiedotusvälineissä, ja sitä kommentoidaan useissa uutisissa ja kannanotoissa. Sen lisäksi, että rukoilemme tämän kirkollisen tapahtuman puolesta, niin kuin kehotin teitä tekemään edellisessä viestissäni, haluaisin nyt lyhyesti ehdottaa, että mietiskelisimme muutamia näkökohtia kirkon todellisuudesta, joka on samaan aikaan jumalallinen ja inhimillinen.

Ennen muita pohdintoja haluan muistuttaa Isämme sanoin, että "kirkko on Kristus, joka on läsnä keskuudessamme; kirkko on Jumalan tulemista luoksemme, pelastamaan ihmiskunnan, pyhittämään meitä armollaan, tukemaan meitä jatkuvalla avullaan jokapäiväisen elämämme pienissä ja suurissa kamppailuissa" (Kristus kulkee lähelläsi, n. 131). Kun otetaan huomioon tämä Kristuksen ja kirkon identiteetti, voimme ymmärtää pyhän Cyprianuksen tunnetun ja vahvan vakuutuksen: "Kenelläkään ei voi olla Jumalaa Isänä, jos hänellä ei ole kirkkoa Äitinä" (Katolisen kirkon ykseydestä, 6).

Kirkko on Kristus, ja niin olemme myös me miehet ja naiset, jotka olemme kasteen kautta yhdistyneet Kristukseen. Ja tässä inhimillisessä ulottuvuudessa on paitsi paljon pyhyyttä, myös monia inhimillisen heikkouden muotoja. Heikkous – meidän oma heikkoutemme ja muiden – ei saa heikentää uskomme voimaa, kun tunnustamme unam, sanctam, catholicam et apostolicam Ecclesiam, "yhden, pyhän, katolisen ja apostolisen kirkon".

Rakkautemme Opus Deitä kohtaan kulkee käsi kädessä kirkon rakastamisen kanssa. Isämme kehottaa meitä vaalimaan tätä katolista ja universaalia henkeä: "Lapseni, emme voi huolehtia vain Opus Deistä: me huolehdimme ensin ja aina pyhästä kirkosta" (kirje 14.9.1951, n. 27).

Pyhä Augustinus sanoi, että "kirkko on Jumalan kanssa sovitettu maailma" (saarna 96, n. 8); toisin sanoen kirkko kehittyy sovittamalla maailmaa Jumalan kanssa. Tämä on kaikkien kirkon jäsenten suuri apostolinen tehtävä, ihmeellisessä ykseydessä lukemattomien instituutioiden ja hankkeiden moninaisuudessa. Maailman sovittaminen Jumalan kanssa merkitsee rauhan antamista tälle maailmalle, jota repivät niin monet erimielisyydet ja sodat, tällä hetkellä erityisesti sodat Ukrainassa ja Pyhällä maalla. Pysykäämme tiiviisti yhdessä koko kirkon kanssa rukouksessa rauhan puolesta, joka oli tietenkin hyvin vahvasti läsnä rukouksessani Fatimassa 5. lokakuuta viime vuonna. Konkreettisesti, voimme yhtyä anteliaasti Paavi Franciskuksen kutsuun vietää rukous-, paasto- ja katumuspäivään 27. lokakuuta.

Älkääkä unohtako rukoilla meneillään olevan Opus Dein perussääntöjä koskevan selvityksen puolesta, kuten pyysin teitä tekemään viime syyskuun viestissäni.

Teitä suurella rakkaudella siunaten,

Isänne

Roomassa 21. lokakuuta 2023