Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Olemme aloittaneet paastonajan, joka valmistaa meitä pyhään viikkoon ja pääsiäiseen. Paastonaika muistuttaa meitä niistä 40 päivästä, jotka Jeesus vietti autiomaassa. Paastollaan ja kokemillaan kiusauksilla Herramme osoittaa meille, että vain Jumala yksin on riittävä. Paastonajan itsekieltäymykset, almut ja rukous auttavat meitä pääsemään uudelleen sisälle tähän todellisuuteen.

Paastoamalla pyrimme samastumaan Kristukseen kulkien köyhyyden tietä: ”Paasto itsekieltäymyksen kokemuksena auttaa niitä, jotka toteuttavat sitä vilpittömin sydämin, löytämään Jumalan lahjan ja ymmärtämään todellisuuttamme hänen kuvikseen ja kaltaisikseen luotuina ihmisinä, jotka löytävät täyttymyksensä hänessä.” (Franciscus, Paastoviesti 2021)

Kuten tiedämme, köyhyys on hyve, jonka kauneus ei ole luoduista asioista luopumisessa sinänsä, vaan siinä, että torjumme sen epäjärjestyksen, jota jokainen ihminen kokee tavoitellessaan luotuja asioita irrallaan Jumalasta. Köyhyys julistaa ja painaa mieleemme luotujen ja aineellisten asioiden alkuperäistä hyvyyttä. Samalla se vahvistaa niistä irtautumista ”merkkinä siitä, että sydän ei löydä täyttymystään luoduista asioista, vaan se pyrkii kohti Luojaansa” (Keskusteluja mons. Josemaría Escriván kanssa, n. 110).

Paastonaika voi olla jälleen hyvä hetki innostua tästä haasteesta. Voimme tutkia sydäntämme nähdäksemme, millä tavoin käytettävissämme olevat aineelliset asiat auttavat meitä toteuttamaan Jumalan meille uskomaa tehtävää. Tällä tavoin voimme helpommin irtautua niistä asioista, jotka eivät meitä auta, ja kulkea keveämmin kantamuksin, niin kuin Herramme, jolla ”ei ole, mihin päänsä kallistaisi” (Luuk. 9:58). Köyhyyden avulla opimme arvostamaan maailman asioita oikein ja näkemään ne keinoina lähestyä Jumalaa ja palvella muita. Samalla opimme luopumaan ilolla kaikesta siitä, mikä – tässä ja nyt – ei palvele tuota tarkoitusta.

Teitä suurella rakkaudella siunaten,

Isänne

Roomassa, 20. helmikuuta 2021