Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani!
Syyskuun 14. päivänä vietämme Pyhän Ristin korottamisen juhlaa. Voimme aina oppia uutta mietiskelemällä Jeesusta Golgatalla. Nyt ehdotan, että kiinnitämme erityisesti huomiomme yhteen niistä seitsemästä lauseesta, jotka Herra lausui Ristiltä: ”Minun on jano” (Joh 19:28).
Kristus janoaa sieluja. Hän haluaa lunastaa maailman ja tuoda sanansa ja rakkautensa kaikkiin sydämiin. Tämän pitäisi haastaa meitä jokaista henkilökohtaisesti: Onko minulla sama jano? Jaanko minä sen tulen, joka palaa Kristuksen sydämessä? Kannustaako minua halu auttaa muita, missä ikinä olenkin? Heittäydynkö pelottomasti seikkailuun pyrkien sytyttämään kohtaamiani ihmisiä rukouksella, katumuksella ja vilpittömällä ystävyydellä? Voimme muistaa pyhän Josemarian kanssa, että tehtävämme on tuoda kaikille sieluille keskellä maailmaa Herramme tuli, jota kannamme sydämissämme: ”Älköön elämäsi olko hedelmätön. Ole hyödyllinen. Jätä jotain jälkeesi. Valaise kaikkia uskosi ja rakkautesi valolla. Pyyhi apostolin elämälläsi pois se tahmainen ja likainen jälki, jonka epäpuhtaat vihan kylväjät ovat jättäneet. Ja valaise kaikki maan tiet Kristuksen tulella, jota kannat sydämessäsi” (Tie, n. 1).
Valaista, pyyhkiä pois, sytyttää – nämä ovat verbejä, joista tulee kasvavaa todellisuutta elämässämme siinä määrin kun tarkastelemme Jeesuksen haavoittunutta sydäntä ja Pyhän Hengen voimalla sytytämme itsemme samaan tuleen. Olen muistuttanut teitä muissa yhteyksissä siitä, että me emme vain harjoita apostolaattia vaan me olemme apostoleja. Me kristityt olemme Kristus joka kulkee lähellä kaikkia maan kaikilla teillä. Ja henkilökohtaisesta vähäisyydestämme huolimatta haluamme tehdä sitä Jumalan armosta: valaista muiden mieliä selkeällä opilla, pyyhkiä omalla katumuksellamme pois synnin aiheuttaman lian ja sytyttää sydämiä rakkaudella.
Pyhä Risti puhuttelee meitä kaikkia. Älkäämme pelätkö rakastaa. Älkäämme pelätkö antaa muille elämää yltäkylläisesti, vaikka tuntuisi siltä, että olemme itse menettämässä sen, sillä näin ei ole. Älkäämme pelätkö ilmentää elämällämme Kristusta, jota niin monet sielut janoavat, usein tietämättään. ”Meidän on tehtävä Kristuksen elämä ja kuolema omiksemme. Meidän tulee kuolla mortifikaation ja katumuksen kautta, jotta Kristus voisi elää meissä Rakkaudesta. Ja sitten meidän tulee seurata Kristuksen jalanjäljissä, tahtoen osallistua kaikkien sielujen lunastustyöhön” (Ristin tie, 14. asema).
Kun pyrimme viemään Jeesusta kaikkialle, kaikki te jotka olette sairaita olette erityisen tehokas tuki. Yhdistyneenä Kristuksen ristiin, yhdessä Marian kanssa (kuten mietiskelemme 15. syyskuuta), te kannatte kärsimyksillänne maailmaa ja olette apostolisen hedelmällisyyden lähde.
Pyytäkäämme Herraa meidän kaikkien puolesta Opus Deissä ja kirkossa, että kärsimyksen kokemus sytyttäisi meissä yhä enemmän uskon valoa, toivon varmuutta ja rakkauden tulta – ja niiden myötä iloa. Kyllä, myös iloa Ristillä: lux in Cruce, requies in Cruce, gaudium in Cruce – valo Ristillä, lepo Ristillä, ilo Ristillä!
Kuten olen jo ilmoittanut teille, lähipäivinä järjestetään uusi asiaintuntijakokous, jossa selvitetään Opus Dein perussääntöihin mahdollisesti tehtäviä muutoksia. Jatkakaamme tämän työn tukemista rukouksin. Teitä suurella rakkaudella siunaten,
Isänne
Roomassa, 11. syyskuuta 2024