Koko haastattelu (lehden tilaajille) löytyy tästä linkistä.
Juhlit hiljattain pappisvihkimyksesi 50-vuotispäivää. Voisitko muistella pappismatkasi alkua?
Muistan noilta ajoilta, miten vaikuttunut olin siitä, että sain viettää messua joka päivä. Sen jälkeen en ole lakannut pyytämästä Herralta, etten koskaan tottuisi tuohon kokemukseen, vaikka se ei enää olekaan jotain uutta, kuten se oli silloin. Kutsumukseni pappeuteen toteutui pyhän Josemarían kautta, joten käännyn usein hänen puoleensa rukoillakseni pappisviran puolesta ja kaikkien maailman pappien onnen ja hedelmällisyyden puolesta.
Miten määrittelisit lyhyesti Opus Dein, jota nykyään johdat?
Opus Dei on kirkon instituutio, joka pyrkii kylvämään Kristuksen rauhaa ja iloa maailman keskelle. Virheidemme ja onnistumisiemme avulla pyrimme tuomaan Kristuksen perhe-elämään, työelämään ja yhteiskunnan moniin eri yhteisöihin. Opus Dei haluaisi olla monille ihmisille ikään kuin "suuri katekeesi", joka on yhteydessä seurakuntien ja kirkon muiden järjestöjen toteuttamaan katekeesiin eli uskon opetukseen.
Ketkä ovat Opus Dein suurimmat viholliset tänä päivänä?
Päävihollinen ei ole ulkoinen vaan sisäinen: tarkoitan maallistumisen vaaraa. Opus Dein jäsenet elävät uppoutuneina maailman todellisuuteen, joka on suurelta osin muuttunut epäkristilliseksi, emmekä me ole immuuneja hengellisen elinvoiman menettämiselle. En pidä vihollisinamme niitä, jotka tavalla tai toisella vastustavat Opus Deitä ulkoisesti. Yleensä he ovat vain huonosti perillä olevia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä Opus Dein henkeä. Tai sitten he ovat ihmisiä, jotka auttavat meitä parantamaan toimintaamme kritiikillään, kun se on perusteltua.
Tästä huolimatta Opus Dei vetää edelleen puoleensa monia miehiä ja naisia.
Kyllä, mutta luonnollisesti toivoisin, että paljon useammat ihmiset olisivat halukkaita tuomaan Jeesuksen Kristuksen kirkon kaikkiin Kroatian ja koko maailman ympäristöihin, ei ainoastaan Opus Dein kautta vaan myös monien muiden kirkossa kukoistavien evankelioivien todellisuuksien kautta.
Miten Opus Dei vastaa nykyiseen kriisiin, joka näkyy kiinnostuksen puutteena ja uskon hylkäämisenä?
Tärkein keino on hengellinen opastaminen ja sielujen kouluttaminen yksi kerrallaan, aidon ystävyyden merkeissä, kunnioittaen suuresti kaikkien vapautta. Jos näemme yhteiskunnallisten ilmiöiden taustalla vain erittelemättömän ihmismassan, ehkä meiltä puuttuu kristillistä näkökulmaa asiaan. Jumala rakastaa jokaista ihmistä, ja jokainen ansaitsee kirkon kaiken kunnioituksen ja huomion, koska Kristus on kuollut jokaisen ihmisen puolesta. Erityisen tärkeää on auttaa ihmisiä arvostamaan sakramenttien aarteita, erityisesti eukaristiaa ja ripin sakramenttia.
Miten olette suhtautuneet koronaviruksen aiheuttamaan kriisiin?
Näen sen kutsuna elää muiden puolesta inhimillisen solidaarisuuden ja kristillisen rakkauden hengessä. Kuten paavi totesi, pandemia muistuttaa meitä siitä, ettei kukaan pelastu yksin, ja että olemme riippuvaisia toisistamme ja meillä kaikilla on oma osuutemme työssä maailman hoitamiseksi.
Johtamanne Opus Dein prelatuuri vastaa suoraan Pyhälle Isälle. Millaisena näette paavi Franciscuksen roolin nykymaailmassa?
Itse asiassa Opus Dein jäsenten lisäksi jokainen katolilainen on suoraan riippuvainen paavista, vaikka hänellä on myös muita riippuvuussuhteita kirkossa. Toisaalta meidänkin suhteemme paaviin toteutuu piispainkongregaation ja muiden Pyhän istuimen elinten kautta.
Mitä tulee paavin rooliin, palaisin siihen mitä sanoin aiemmin: juuri tässä maailmassa, jossa pandemia pakottaa meidät kyseenalaistamaan monia asioita, hänen isällinen läsnäolonsa on tarpeellisempi kuin koskaan. Monet ihmiset ovat esimerkiksi maininneet minulle, miten heihin on vaikuttanut kuva tyhjästä Pietarinaukiosta sekä paavista, joka lohduttaa ja siunaa kaikkia Kristuksen sijaisena.
Paavi Franciscuksella on arvostelijoita kirkon sisällä. Voivatko uskovat arvostella paavia?
Historia opettaa meille, että jokaisessa paaviudessa on ollut voimakkaan arvostelun hetkiä syystä tai toisesta. Mitä tulee kysymykseen kritiikin oikeutuksesta, sanoisin perustajamme, pyhän Josemarían tavoin, että mielestäni paavia, Kristuksen sijaista, on aina rakastettava eikä arvosteltava, olipa hän kuka tahansa.
Vierailitte elokuussa muun muassa Kroatiassa. Mikä oli vierailunne tarkoitus ja viestinne Zagrebissa tapaamillenne ihmisille?
Se oli yksi ensimmäisistä pastoraalimatkoistani pandemian alkamisen jälkeen. Tärkein tarkoitus oli olla prelatuurin jäsenten kanssa. En lähtenyt Kroatiaan välittämään erityistä viestiä vaan pitämään heille seuraa. Luonnollisesti kerroin heille joitakin asioita, joita kannan sydämessäni. Puhuin heille rakkaudesta kirkkoon ja paaviin, yhteydestä piispoihin, pysyvyydestä uskossa, kaikkien kristittyjen apostolisesta tehtävästä ja tässä yhteydessä ystävyyden arvosta sekä monista muista asioista, jotka nousivat esiin perheenomaisissa keskusteluissa. Kannustin kaikkia olemaan hyvin kiitollisia Jumalalle uskon lahjasta ja todistamaan työssä ja jokapäiväisessä elämässä iloa siitä, että on kohdannut Kristuksen.