Françoise on erittäin tyytyväinen moniin äitiyden osa-alueisiin. Hän kertoo, miten hänen rukouselämänsä auttaa häntä huolehtimaan lastensa ja miehensä hengellisen elämän tarpeista äidin päivittäisen työn kautta.

Françoisella on seitsemän lasta, eikä hän ole valinnut muuta ammattia kuin olla kotiäiti. Voitko kertoa meille, miksi ja miten koet roolisi äitinä ja vaimona?

Aluksi olosuhteet saivat minut päättämään, etten halua työskennellä kodin ulkopuolella. Mieheni työn vuoksi muutimme paljon, mikä tarkoitti sitä, että hänen oli oltava poissa kotoa useita viikkoja kerrallaan. Toisaalta meitä oli siunattu seitsemällä lapsella, jotka täyttivät päiväni täysin ja auttoivat minua kehittämään hyvin erilaisia kykyjä ja taitoja! Itse asiassa olenkin sitä mieltä, että minulla on ihan kunnon ammatti, vaikka ei olisi palkkatyössä.

Kun joku kysyi yhdeltä lapseltani, joka oli tuolloin kymmenvuotias, mikä oli hänen äitinsä ammatti, hän vastasi empimättä, että kotiäiti. Olen myös kasvattaja. Erikoisalani ulottuu parikymppisiin asti; poikia ja tyttöjä... hyvin vaihtelevaa.

Olen mukana myös kodin ulkopuolisessa toiminnassa. Yritän siis pitää kiinni jokseenkin aikahallinnasta. Uskon, että olen tällä tavoin rauhallisempi, mikä on parempi myös miehelleni. Vaimona ja äitinä koen olevani vastuussa perheestäni ja siitä, mitä lapseni pystyvät tulevaisuudessa antamaan yhteiskunnalle ja kirkolle. Syvällä sisimmässäni olen varma, että kaikista rajoituksistani huolimatta teen työtä tulevaisuuden hyväksi kotoa käsin.

Olet ollut Opus Dein jäsen jo kaksikymmentä vuotta. Onko kutsumuksesi muuttanut jokapäiväistä elämääsi?

Liityin Opus Dein jäseneksi kolme päivää ennen naimisiinmenoani (noin 21 vuotta sitten). Minusta tuntuu, että kutsumukseni on aina vaikuttanut elämääni vaimona ja äitinä. Siinä mielessä mikään ei ole muuttunut. Samalla kutsumukseni Opus Deissä saa minut omistautumaan täysin jokaiselle toiminnalleni ja näkemään ne mahdollisuutena Jumalan kohtaamiseen ja vuoropuheluun. Tajusin tämän eräänä päivänä, kun keskustelin tuttujen kanssa. Yksi heistä kysyi minulta, enkö koskaan kyllästy kotona olemiseen. Minulla oli tuolloin neljä lasta, joista vanhin oli kuusivuotias. Tajusin, miten kutsumukseni antoi minulle mahdollisuuden olla onnellinen ja tyytyväinen siihen, mitä tein. Muistan kirjan, jonka luin pienenä, ja jossa Neitsyt Maria kokkaili, ompeli ja siivosi kotia lapsensa läsnä ollessa. Rakastin näitä kuvia, joissa näkyi kaunis, hymyilevä Neitsyt ja hurmaava Jeesus-lapsi. Minun tehtäväni on tehdä omalla tavallani töitä, kuten Neitsyt Maria teki Nasaretissa. Kutsumukseni saa minut varaamaan päivittäin aikaa Jumalan kohtaamiselle, rukoukselle, ruusukkorukoukselle, Messulle jne. Tämä auttaa minua vetäytymään hetkeksi kodista, lapsista ja muista toiminnoistani ja katsomaan asioita hieman etäämmältä.

Vaikuttaako kutsumuksesi jotenkin siihen, miten työskentelet kotona? Helpottaako se perhe-elämääsi?

Opus Deissä opin asettamaan Jumalan etusijalle. Päivittäisessä työssäni se on todella hyvä asia. Itse asiassa kun aloitan päiväni rukouksella, kaikki, mitä aion tehdä aamun aikana, tapahtuu Jumalan katseen alla. Niinpä kun siivoan talon, laitan pyykit ulos tai siivoan keittiön, tehtäviä, jotka eivät ehkä tunnu kovin loistavilta, teen ne ilolla. Lisäksi tiedän, että ne ovat Jumalan rakkauden tekoja. Se auttaa minua tekemään ne parhaani mukaan. Olen myös oppinut näkemään tämän työn todellisena ammattina. Mielestäni se on ystävällisempää perheelle.Opus Dein henki on suuri apu myös koulutuksen alalla. Pyhällä Josemaríalla oli hyvin myönteisiä ajatuksia tästä aiheesta. Ajattelen erityisesti tarvetta kasvattaa lapsia lujasti mutta vapauden hengessä, tehdä heistä vastuuntuntoisia opettamalla heitä elämään tietoisesti inhimillisiä ja hengellisiä hyveitä. Kaikki tämä luonnollisesti, esimerkin ja rukouksen kautta. Esim. kun silitän vaatekappaleen perheenjäsenelle, rukoilen hänen puolestaan. Tavallaan silityksestä tulee apostolinen teko. Mutta ennen kaikkea Messussa, johon pyrin osallistumaan joka päivä, minulla on mahdollisuus ladata akkujani. Se on osa elämääni, kiitos Opus Deissä saamani koulutuksen. Se on todella korvaamaton lahja,

Miten onnistut sovittamaan yhteen avioelämäsi, perhe-elämäsi ja läheisyytesi Kristuksen kanssa?
Se on melkein itsestään selvää, koska kaikki liittyy toisiinsa, vaikka joskus ajattelemmekin, että lapsemme vievät niin paljon aikaamme, ettemme tee mitään muuta. Kun olen kotona, voin tehdä kaiken Kristuksen, kirkon ja paavin hyväksi, joten perhe-elämäni ei vie minua pois Herralta, päinvastoin. Itse asiassa, kun lähden esimerkiksi retriitille, voisi luulla, että laiminlyön kotivelvollisuuksiani. Mutta sen päätteeksi palaan virkistyneempänä, erityisesti hengellisesti uudistuneena. Kodin ilmapiiri paranee, ja toivon, että mieheni myös voi paremmin. Hengellinen elämäni ravitsee myös rakkauttani miestäni kohtaan ja samoin hänen hengellinen elämänsä ravitsee minua. Elämäni parisuhteessa antaa minulle mahdollisuuden päästä hieman lähemmäs Kristusta.
Vaarana olisi, että lapsemme veisivät niin paljon aikaamme, että he veisivät meidät pois toisistamme, mutta tässäkin asiassa pyhän Josemarían hengellisyys on selkeä, sillä hän opetti meille, miten tärkeää on säilyttää hetkiä, jolloin voimme olla läheisiä Kristuksen kanssa koko päivän ajan, mutta myös miehen ja vaimon välillä, esim. iltaisin tai viikonloppuisin. Se on mielestäni hyvä tapa välttää äidin uupuminen, josta kuulemme niin paljon!