Maanantaina 30. maaliskuuta iltapäivällä sadat yliopisto-opiskelijanaiset ottivat mons. Fernando Ocárizin vastaan Milanon vuoden 2026 olympialaisten virallisen hymnin säestyksellä, viululla esitettynä. UNIV, jonka tämänvuotinen teema on ”Siltojen rakentaminen: dialogin taito”, kokosi Roomaan opiskelijoita kaikilta viideltä mantereelta yhteiseen pohdinnan ja keskustelun kohtaamiseen nyky-yhteiskunnan haasteista. Prelaatti aloitti tapaamisen osallistujien kanssa sytyttämällä kynttilän Rauhan kuningattaren kuvan eteen rukoillakseen erityisesti konfliktien keskellä elävien maiden puolesta.
Mons. Fernando rohkaisi heitä viettämään nämä päivät suurella kiitollisuudella ja suuntaamaan sisimpänsä pyhän viikon salaisuuksiin: eukaristiaan, Kristuksen kärsimykseen ja ylösnousemukseen. Hän kannusti heitä myös säilyttämään aina hyvin myönteisen ja toiveikkaan näkemyksen henkilökohtaisen elämän ja maailman vaikeuksista huolimatta: ”aina on jotakin kaikkein perustavinta, nimittäin Jumalan rakkaus meitä kohtaan.” Hän muistutti myös pyhän Johanneksen sanoista: ”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden meitä kohtaan ja uskomme siihen” (1. Joh. 4:16).
Prelaatti syvensi erityisesti sitä, että kristittyinä ”meidän on uskottava Jumalan rakkauteen meitä kohtaan, jotta voisimme elää iloista kristillistä elämää. Emme elä vain omien voimiemme varassa, vaan Jumalan rakkauden varassa, hänen rakkautensa, joka kohdistuu jokaiseen, jokaiseen mieheen ja jokaiseen naiseen.” Lisäksi hän pohti sitä, kuinka meidän tulee ”omata myös universaali sielu. Koko maailma on meidän. Siksi silloin, kun kuulemme maailmalta iloisia uutisia, ne ovat myös meidän iloksemme. Ja kun näemme niin paljon onnettomuuksia, sotia… sekin koskettaa meitä syvästi. Kaikki on meidän. Ei siksi, että ahdistuisimme. Juuri siksi, että kaikki on meidän, myös kaikki maailman voima, kaikki hyvyys ja kaikki rukous vaikuttavat meihin. Emme ole koskaan yksin.”
Muistuttaessaan siitä, että Opus Dein satavuotisjuhla on jo hyvin lähellä, prelaatti totesi, että yksi keskeinen ajatus on se, että ”satavuotisjuhla ei ole vain menneisyyden muistelemista, vaan myös tietoisuutta nykyhetken todellisuudesta”. Siksi satavuotisjuhla on hänen mukaansa myös uusi lähtökohta, jossa kaikki ovat päähenkilöitä.
Tuhkakeskiviikkona yliopisto-opiskelijoiden kanssa pitämässään tapaamisessa mons. Ocáriz kehotti tehostamaan rukousta paavin puolesta, erityisesti nykyisessä tilanteessa. Hän pyysi tekemään tästä konkreettisen pyhän viikon päätöksen: rukoilla joka päivä hieman enemmän pyhän isän puolesta. Hän syventyi myös vapauden arvoon: ”Tuntekaamme kaikki olevamme hyvin vapaita, jotta voisimme elää rakkauden suurta vapautta.” Hän korosti, ettei todellinen vapaus ole vain valitsemista, vaan hyvän tahtomista ja sen rakastamista, mikä todella on rakastamisen arvoista. ”Taivaassa”, hän selitti, ”vapaus säilyy täyteimmällä mahdollisella tavalla, joka on rakkaudessa.”
Todellinen ystävyys erilaisuuden keskellä
Nigerialainen Amira kertoi Isälle olevansa muslimi ja saapuneensa UNIV:iin katolisen ystävän kutsumana. Hän kysyi, kuinka dialogi voi auttaa meitä siirtymään oletuksista todelliseen ymmärrykseen ja kuinka voimme rakentaa aitoja suhteita ja ystävyyttä eri tavoin uskovien ihmisten kanssa. Prelaatti puhui hänelle todellisen ystävyyden merkityksestä: se ei ole vain tuttavuutta, vaan ”rakkauden muoto, toisen ihmisen hyvän tahtomista; ja se on aina mahdollista kenen tahansa kanssa, ajatelkoon hän mitä tahansa”, jos tuo ihminen on avoin rakastamaan ja tulemaan rakastetuksi. ”Siksi”, mons. Ocáriz päätti, ”kun ystävyys on todellista, sisimmässä oleva pyrkii välittymään spontaanisti. Siinä on ystävyyden ydin: välittää sitä, mitä kantaa sisällään, ei mitään pakottaakseen, vaan siksi, että rakkaus on aitoa.”
Myös muut puheenvuorot toivat esiin ystävyyden keskeisen paikan kristityn elämässä. Eräs moskovalainen nuori, joka tulee ortodoksisesta perheestä, jakoi oman lähestymisensä uskoon. Vaikeuksien tai ympäristön väärinymmärrysten edessä Isä korosti, että usko välittyy ennen kaikkea henkilökohtaisen yhteyden ja aidon ystävyyden kautta: se, mikä koskettaa muita, on se, mitä ihminen kantaa sielussaan ja sydämessään. Tähän liittyy aina myös rukous jokaisen ihmisen puolesta luottaen siihen, että juuri Jumala muuttaa sydämet.
Samassa hengessä hän vastasi toisen opiskelijan kysymykseen siitä, miten kulkea sellaisten ystävien rinnalla, joiden elämäntapa on kaukana uskosta. Hän painotti terveen järjen ja vilpittömän ystävyyden merkitystä: sellaisen ystävyyden, joka osaa rakastaa jakamatta sitä, mikä ei ole hyvää. Hän kehotti elämään kärsivällisyyttä todeksi – ”kärsivällisyydellä te voitatte omaksenne elämän” (Luuk. 21:19) – avaimena toisten henkilökohtaisten prosessien rinnalla kulkemiseen.
Lopuksi hän korosti, että palvelun henki on tie, joka voi tuoda ihmisiä lähemmäs Jeesusta: elää niin, että muut havaitsevat tuon palvelun ja alkavat kysyä sen alkuperää, löytäen näin Kristuksen, joka ”on meidän keskellämme niin kuin se, joka palvelee”.
Työn arvo
Madridista kotoisin oleva Clara on tutustuttuaan paremmin apulaisnumeraarien kotitaloustyöhön alkanut pohtia, kuinka tehdä työtä syvemmässä merkityksessä, joka ylittää rahan tai aseman tavoittelun. Prelaatti vastasi, että avain on halu palvella ja tehdä elämä muille miellyttäväksi. ”Usein puuttuu käsitys siitä, ettei työ ole vain sitä tekevää varten, vaan että työ on pohjimmiltaan palvelua. On vaalittava ja välitettävä eteenpäin paitsi työn välttämättömyyttä myös sen kauneutta ja suuruutta palveluna.” Mons. Ocáriz rohkaisi osallistujia ”löytämään ja arvostamaan työn palveluluonnetta”, sillä se ”auttaa tekemään työtä paremmin ja iloisemmin, ja se on myös perusta sille, että työ voidaan kristillisessä elämässä kohottaa yliluonnolliseen järjestykseen”.
Chilestä saapunut Ignacia kysyi, kuinka voimme käyttää tekoälyä lakkaamatta ponnistelemasta tai menettämättä niitä inhimillisiä hyveitä, jotka tekevät työstämme todellisen uhrilahjan Jumalalle. Isä rohkaisi käyttämään sitä siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä, mutta sen jälkeen ”omaksumaan asiat, jotta ne sulautuvat osaksi omaa ajattelua: ei pidä tyytyä vain vastaanottamaan tietoa passiivisesti, vaan myös käyttää tätä tietoa – jonka tekoäly tekee helposti saatavaksi – oman ajattelun rakentamiseen”.
”Siltojen rakentaminen: dialogin taito”
Tänä vuonna noin 2 500 opiskelijaa yli 26 maasta kokoontuu Roomaan osallistumaan UNIV 2026 -tapahtumaan, kansainväliseen yliopisto-opiskelijoiden kohtaamiseen, jossa he haluavat viettää pyhää viikkoa paavin kanssa. Liturgisten tilaisuuksien lisäksi osallistujat voivat osallistua useisiin tapaamisiin Opus Dein prelaatin mons. Fernando Ocárizin kanssa sekä kahteen akateemiseen kokonaisuuteen – UNIV Forumiin ja UNIV Labiin – jotka järjestetään tiistaina ja keskiviikkona Paavillisessa Pyhän Ristin yliopistossa. Niissä syvennytään teemaan ”Siltojen rakentaminen: dialogin taito” ja keskustellaan siitä.
Todellisen dialogin haaste
Tämän vuoden pohdinta lähtee liikkeelle paradoksista, jonka moni tunnistaa. Yksi järjestäjistä, brasilialainen Pedro Lima, muotoilee asian näin: ”Elämme hyperyhteyksien aikakautta ja paradoksaalisesti myös yksinäisyyden aikaa: ympärillämme ei ole koskaan ollut näin paljon ääniä, eikä meillä silti ole ollut näin vähän kykyä kuunnella toisiamme todella. Siksi sukupolvemme kiireellisin haaste on ehkä oppia dialogiin: kuuntelemaan avoimina muutokselle, etsimään totuutta yhdessä ja tunnistamaan toisessa ei vastustajaa vaan matkakumppanin.”
Myös järjestäjätiimiin kuuluva guatemalalainen Pili Fernández tuo esiin toisen näkökulman: ”UNIV on hetki pysähtyä ja pohtia, miten haluamme jatkaa maailman ja suhteidemme rakentamista muihin ihmisiin. Paljon puhutaan dialogista ja totuudesta. Totuus on terveen uteliaisuuden liikkeellepaneva voima: se auttaa meitä suuntaamaan katseemme todellisuuteen ja avautumaan ihmetellen dialogiin muiden kanssa.”
Puhujia, masterclass-luentoja ja kulttuuria Roomassa
Ohjelmaan kuuluu konferensseja, taidenäyttelyitä ja masterclass-luentoja puhujilta, joiden taustat ovat hyvin erilaisia: muun muassa MIT:n (Yhdysvallat) kognitiivinen neurotieteilijä Hope Kean, Inter-Culturin johtaja Santiago Martínez, Catholic Voices -alustan perustaja Jack Valero, Crash Course Catholicism -podcastin luoja Caitlin West sekä La Sabana -yliopiston (Kolumbia) professori Juana Acosta, joka on ihmisoikeuksien puolustamiseen liittyvän strategisen oikeudenkäynnin asiantuntija.
Youth: kohtaaminen jatkuu Rooman jälkeenkin
Roomassa oleminen merkitsee kohtaamista kirkon sydämen sekä kaupungin kulttuurisen, hengellisen ja taiteellisen perinnön kanssa. Mutta kohtaaminen ei pääty kotiin palatessa. Youth on opusdei.org-sivuston ”nuorten tekemä nuorille” -digitaalinen tila, joka kulkee mukana myös paluun jälkeen: teksti-, ääni- ja videomateriaaleja rukoukseen, uskon syventämiseen ja inhimillisessä kasvussa etenemiseen. Se on tuki, jotta nuoret voisivat missä tahansa he ovatkin olla dialogin ja rauhan rakentajia, kuten paavi Leo XIV kutsuu.
Katse rauhaan suunnattuna
UNIV-kohtaamiset saivat alkunsa vuonna 1968 pyhän Josemarían, Opus Dein perustajan, innoituksesta kokemuksena kirkon universaalisuudesta ja yhteydestä paaviin. Näiden 58 vuoden aikana niihin on osallistunut yli 100 000 yliopisto-opiskelijaa. Kiitollisuuden osoituksena on tavallista, että osallistujat käyvät rukoilemassa hänen haudallaan Santa Maria della Pacen prelaattikirkossa.
Tämänvuotisessa tapahtumassa on myös solidaarisuuden ulottuvuus, jota leimaavat pyhän isän rauhankutsu sekä niin monien konfliktien, vainojen tai luonnonkatastrofien koettelemien maiden tilanne. Tässä hengessä UNIV 2026:n osallistujat edistävät tukialoitteita Be Do Care -hankkeelle, joka vahvistaa yhteiskunnallisesti, ammatillisesti ja kestävällä tavalla vaikuttavia aloitteita kaikkialla maailmassa.
Lisätietoja: univforum.org ja univinspire.org.