Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani!
Muutaman päivän kuluttua vietämme joulua, Kristuksen, Jumalan Pojan, syntymää. Hän otti ihmisyyden omakseen kaikessa sen merkityksessä paitsi synnissä. Jumalan rakkaus meitä kohtaan on niin suuri, että hän halusi jopa tulla lapseksi: heikoksi, puolustuskyvyttömäksi, Marian ja Joosefin hoivan tarpeessa olevaksi vauvaksi.
Tämä lapsi, jota katsomme seimessä, viettää suurimman osan elämästään tavallisena ihmisenä: Egyptin juutalaisyhteisössä ja myöhemmin Nasaretissa, yhdessä sukulaistensa ja ystäviensä kanssa, osallistuen kansansa juhliin ja vaikeuksiin, oppien ja työskennellen pyhän Joosefin työpajassa.
Betlehemin talli heijastaa uskollisesti lunastuksen yleismaailmallista merkitystä: läsnä ovat sekä paimenet että kuninkaat, jotka ovat ulkoisesti niin erilaisia mutta jotka ovat yhdistyneet halustaan palvoa Messiasta. Herran tarjoama pelastus ei rajoitu vain harvoihin etuoikeutettuihin, vaan koskee kaikkia: miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, kaikkia etnisiä ryhmiä ja taustoja. Tässä rauhaa niin kipeästi kaipaavassa maailmassa – sydämemme suuntautuu kohti niin monia sodan runtelemia paikkoja ja konfliktien repimiä koteja – me kristityt olemme kutsutut julistamaan Jeesuksen tarjoaman pelastuksen universaalisuutta.
Joulun aikana Jeesuksen syntymän suuri ilo on kontrasti pyhien viattomien lasten kärsimyksille ja äkillisen pakomatkan vaikeuksille. Näin ollen Jeesuksen tehtävä on alusta asti leimattu ristin merkillä. Puhuessaan tarpeesta yhdistää, ymmärtää ja antaa anteeksi, pyhä Josemaria viittasi Herran asenteeseen Golgatalla: ”Kristuksen risti on vaikenemista, anteeksiantoa ja rukoilemista toisten puolesta, jotta kaikki saavuttaisivat rauhan” (Ristin tie, 8. asema, 3. mietiskelykohta). Pyrkikäämme tänä rauhan aikana siihen, ettei meitä ympäröivien ihmisten väliin pääse mitään esteitä. Jos jokin läheisistä suhteistamme on vahingoittunut konfliktin tai kaunan vuoksi, pyytäkäämme itsellemme nöyryyttä, jotta voisimme pyytää anteeksi tai antaa anteeksi, muistaen, että Jumala on ensimmäinen, joka ei epäröi tarjota meille anteeksiantoa, kun lähestymme häntä katuvina. Armollaan hän auttaa meitä saamaan armollisen ja kaikille avoimen sydämen, sellaisen kuin hänen Pojallaan.
Kun katsomme Pyhää Perhettä Betlehemin tallissa, mieleemme tulee myös niin monien ihmisten tilanne, joilla Marian ja Joosefin tavoin ei ole tarvittavia resursseja huolehtia lapsistaan. Muistakaamme paavi Leo XIV:n sanat apostolisessa kehotuksessa Dilexi te: ”Mikään rakkauden ele, edes kaikista pienin, ei jää unohdetuksi, varsinkin jos se on osoitettu jollekin, joka elää surussa, yksinäisyydessä tai puutteessa” (n. 4). Kannustan teitä, että joulunaikana perheissänne ei puutu konkreettisia rakkauden eleitä vähäosaisille, sillä te pyritte näkemään jokaisessa heistä saman Jeesuksen, joka syntyi Betlehemissä.
Jeesus-lapsi uudistakoon meissä toivon hyveen, joka ei petä, ja Pyhä Perhe opettakoon meitä katsomaan tulevaisuuteen rauhallisella luottamuksella, joka on ominaista niille, jotka tietävät olevansa Jumalan käsissä.
Isänne
Roomassa, 15. joulukuuta 2025