Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani!

Sielussamme on usein, ellei yleensä, tarve rukoilla paljon. On niin paljon asioita, joiden vuoksi meidän tulee kääntyä Herran armon puoleen – oman henkilökohtaisen elämämme kysymyksistä aina maailmaa ravisteleviin suuriin ongelmiin. Samalla huomaamme myös, miten tärkeää on kiittää Jumalaa, sillä myönteisistä asioista ei ole puutetta. Tavalla tai toisella kaikki asiat tarjoavat aiheen rukoukseen; itse asiassa kaikki voi olla rukousta.

Tässä mielessä voi tulla mieleemme se tosiasia, että myös työ voi muuttua rukoukseksi. ”Kristus itse työskenteli, ja sen tähden työnteko paljastuu meille todellisuutena, jolle on annettu paikka maailman lunastustyössä. Se ei ole vain osa ihmiselämää, vaan keino tavoitella pyhyyttä ja itsessään pyhyyden tie. Yhtäältä sitä voidaan pyhittää ja toisaalta sen avulla voidaan pyhittää niin muita kuin itseäkin” (Kristus kulkee lähelläsi, n. 47).

Työn pyhittäminen tarkoittaa ensi sijassa työskentelyn pyhittämistä. Mutta tämän välittömänä seurauksena – tai pikemminkin saman todellisuuden toisena ulottuvuutena – on myötävaikuttaminen työskentelevän henkilön pyhittämiseksi. Lisäksi siitä seuraa muiden pyhityksen edistäminen pyhäin yhteyden kautta ja samaan aikaan ihmisyhteisön rakenteiden pyhittämiseksi.

Tämä saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, mutta se on itse asiassa hyvin yksinkertaista. Yksinkertaisuus ei tarkoita että se on helppoa: ”Anna yliluonnollinen motiivi tavalliselle ammatilliselle työllesi, ja olet pyhittänyt työsi” (Tie, n. 359). Tämä työtä pyhittävä motiivi ei tietenkään ole pelkästään itse työstä riippumaton hurskas näkökohta. Kyse on pikemminkin siitä, miksi ja mitä varten työtä tehdään. Työskentelyn perimmäisen päämäärän tulee olla yliluonnollinen, niin että se vaikuttaa ratkaisevasti sekä työn suorittamiseen että sen aineelliseen ja muodolliseen lopputulokseen. Siksi ”olennainen osa sitä työtä – tavallisen työn pyhittämistä – jonka Jumala on meille uskonut, on itse työn hyvä suorittaminen, inhimillinen täydellisyys, kaikkien ammatillisten ja yhteiskunnallisten velvoitteiden hyvä täyttäminen” (Kirje 24, n. 18).

Yliluonnollinen motiivi työn pyhittämisen juurena on rakkaus: ”On hyvä muistaa, että työn arvo perustuu rakkauteen. Ihmisen suuruus on hänen kyvyssään rakastaa, joka nostaa hänet kaiken muuttuvan ja ohimenevän yläpuolelle. Hän voi rakastaa muita luotuja ja käyttää sanoja ’minä’ ja ’sinä’ niiden todellisessa merkityksessä. Ennen kaikkea hän kykenee rakastamaan Jumalaa, joka avaa meille taivaan portit, ottaa meidät perheensä jäseniksi ja sallii meidän puhua kanssaan kasvotusten, kahden kesken. Sen vuoksi ihmisen ei pidä rajoittua vain tekemään asioita, valmistamaan esineitä. Työ syntyy rakkaudesta, ilmentää rakkautta ja ottaa päämääräkseen rakkauden” (Kristus kulkee lähelläsi, n. 48).

On lohdullista tietää, että työskenteleminen on pyhää ja pyhittävää, kun sitä ohjaa ja siihen vaikuttaa rakkaus Jumalaa ja muita kohtaan. Tämä on sen yliluonnollisen motiivin ydin, joka riittää pyhittämään työn. Tämä motiivi pyrkii itsessään myös työskentelyn inhimilliseen täydellisyyteen.

Kyse ei ole vain Jumalan vuoksi työskentelemisestä ja Jumalalle tarjotusta työstä; se on samanaikaisesti ja väistämättä myös Jumalan työtä. Hän on se, joka rakastaa ensin ja Pyhän Hengen voimalla tekee rakkautemme mahdolliseksi.

Rukoilkaamme edelleen piispainsynodin kuudennentoista varsinaisen yleiskokouksen toisen istunnon puolesta, joka alkoi 2. lokakuuta ja päättyy 27. lokakuuta. Tämä 27. päivä on myös syntymäpäiväni; luotan syvästi rukouksiinne.

Pitäkää tietysti rukouksissanne työ Opus Dein prelatuurin perussääntöjen mukauttamiseksi. Näillä näkymin seuraava asiantuntijakokous pidetään marraskuun alussa. Teitä suurella rakkaudella siunaten,

Isänne

Roomassa 10. lokakuuta 2024