"Per aspera ad astra" (Vaikeuksien kautta tähtiin) on tunnettu Senecan lause, joka korostaa, että arvokkaimmat asiat vaativat ponnisteluja ja uhrauksia. Esteet on voitettava, jotta voi saavuttaa korkeimmat hyödyt.
Kirjallisuudessa sankareita ylistetään usein, koska he ilmentävät tätä ajatusta: "Nil difficile volenti" (mikään ei ole vaikeaa sille, joka todella tahtoo). Inhimillisellä tasolla sisukkuutta arvostetaan ja ihaillaan. Esimerkki tästä on kreikkalaisessa ajattelussa "andreia", jota pidetään päähyveenä, joka antaa voimaa tavoitella hyvää ilman pelkoa.
Ihmiset ymmärtävät myös oman heikkoutensa, mikä on urhoollisuuden toinen puoli. Usein joudumme myöntämään, ettemme ole kyenneet saavuttamaan tavoitteitamme. Meillä on taipumus luopua vaikeista asioista vaivannäön takia.
Kristillinen oppi antaa vastauksen tähän. Se ylistää inhimillistä rohkeutta, jota Raamatussa usein korostetaan. Esimerkiksi Jobin kirjassa viitataan siihen, että ihmisen elämä on taistelua. Jeesus puhui Jumalan valtakunnasta ja sanoi, että ne, jotka tekevät väkivaltaa, saavuttavat sen: "Violenti rapiunt" (Matt. 11:12).
Raamatusta löytyy myös lukuisia tekstejä, joissa korostetaan, että vahva luonne (kärsivällisyys, sinnikkyys, rohkeus) tulee Jumalasta: "Sinä, Herra, olet minun vahvuuteni" (Ps. 42:2). Kristillinen kokemus opettaa, että voimamme tulee Jumalalta. Pyhä Paavali ilmaisi tämän hyvin: "Kun olen heikko, silloin olen vahva", koska "Minun armoni riittää sinulle, sillä heikkoudessasi voimani paljastuu" (2. Kor. 12:9).
Kristus on kristityn kestävyyden esikuva ja lähde. Hän antoi henkensä ihmiskunnan rakkauden tähden ja sanoi: "Ilman minua te ette voi tehdä mitään" (Joh. 15:5). Kristityt pitävät marttyyriutta kunniana, sillä se johtaa täydelliseen samaistumiseen Kristukseen. Vaikka marttyyreja on ollut kaikissa aikakausissa, nykyajan maailma tarvitsee Benedictuksen XVI sanoin erityisesti "jokapäiväisen elämän marttyyriutta" - hiljaista ja sankarillista todistusta evankeliumista, hyvästä sanomasta.
Pyhä Maria seisoi Poikansa Ristin juurella antaen esimerkin poikkeuksellisesta kestävyydestä. Pyhä Paavali kesti kaiken valittujen tähden (2. Tim. 2:10). Raamattu vertaa lujuutta kallioon, jonka päälle voi rakentaa: "Herra on minun kallioni ja vahvuuteni, minun vapahtajani" (Ps. 18:2).
Kärsivällisyys on myös tärkeä osa rohkeudesta. Se on "rakkauden jokapäiväinen muoto" ja merkki siitä, että Jumala asuu meissä. Kärsivällisyys auttaa sietämään takaiskuja ja sopeutumaan toisiin. Myös sinnikkyys, kärsivällisyyden muotona, on keskeinen pelastukselle: "Joka kestää loppuun asti, se pelastuu" (Mt. 10:22). Se tarkoittaa hyveellisten tekojen jatkuvaa harjoittamista huolimatta vaikeuksista ja väsymyksestä.
Kärsivällisyys ja sinnikkyys liittyvät toisiinsa vahvasti. Niiden ohella toimii myös suursieluisuus. Pyhä Josemaria kuvasi suursieluista ihmistä laaja-alaiseksi ja anteliaaksi. Niille, joilla on suuri sielu, vain Jumala riittää. Agustinuksen sanoin: "Sinä olet luonut meidät itsellesi, ja levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon Sinussa, Jumala."
Marian riemu sisältää meille tärkeän opetuksen, kuten Benedictus XVI muistuttaa: "Ihminen on suuri vain, jos Jumala on suuri. Marian kanssa meidän on alettava ymmärtää, että näin on. Meidän ei pidä etääntyä Jumalasta, vaan tehdä Jumala läsnäolevaksi, tehdä Jumala suureksi elämässämme; näin mekin olemme jumalallisia: meillä on kaikki jumalallisen arvokkuuden loisto."