Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Tänään mietiskelemme koko kirkon kanssa Jeesuksen Pyhää Sydäntä. Tämä on meille hyvä tilaisuus antaa Jumalan jälleen yllättää meidät. Jumala on tahtonut lähestyä ihmistä niin paljon, että hän tuli yhdeksi meidän kanssamme. Hän otti omakseen samanlaisen sydämen kuin meilläkin on. Sen vuoksi mieleeni tulee tämä Herramme lohdullinen kutsu: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11:29).

Jeesus tahtoo meille aitoa rauhaa, tyyneyttä ja lepoa, myös päivittäisten tehtäviemme keskellä. Hän myös näyttää meille tien: meidän tulee samastua häneen yhä syvemmin hänen oman sydämensä nöyryydellä ja lempeydellä. Pyhä Josemaria kirjoittaa: ”Herra kehottaa meitäkin jatkuvasti: olen jättänyt teille esimerkin, nöyryyden esimerkin. Olen tullut palvelijaksi, jotta tekin osaisitte palvella kaikki ihmisiä lempeällä ja nöyrällä sydämellä” (Jumalan ystäviä, 103).

Pyytäkäämme rukouksessamme Herraa antamaan meille samanlaisen sydämen kuin hänen sydämensä. Sen seurauksena sielumme ”löytää levon”, ja samoin tapahtuu muille ihmisille ympärillämme. Voimme myös kiittää monista palveluksista, joita olemme nähneet viime kuukausien aikana, usein hyvin lähellä meitä itseämme.

Tämän päivän juhlana muistamme ehkä useammin pyhän Josemarian toistamaa rukousta: Cor Iesu sacratissimum et misericors, dona nobis pacem – Jeesuksen kaikki pyhin ja laupias sydän, suo meille rauha. Turvaudumme hänen laupeuteensa rukoillaksemme rauhan puolesta: sielujen rauhan puolesta sekä kirkon ja maailman rauhan puolesta. Pyydämme myös loppua pandemialle, joka yhä tuottaa kärsimystä monissa paikoissa. Ja hakeudumme pyhän Marian äidilliseen suojelukseen, hänen, joka on laupeuden Äiti ja rauhan Kuningatar.

Teitä suurella rakkaudella siunaten,

Isänne

Roomassa, 19. kesäkuuta 2020