Rakkaani, varjelkoon Jeesus tyttäriäni ja poikiani puolestani!

Tulevana 15. elokuuta, kun juhlimme Neitsyt Marian taivaaseen ottamista, tulee myös täyteen 50 vuotta pappisvihkimyksestäni. Minä tahansa päivänä on tietenkin soveliasta lausua autuaalta Alvarolta oppimaamme rukousta – ”kiitos, anteeksi, auta enemmän” – mutta elämässä on hetkiä, kuten tämä vuosipäivä, jolloin nuo sanat löytävät sielusta erityisen kaikupohjan.

Tukekaa siis rukouksellanne kiitosrukoustani sekä Jumalalle osoittamiani anteeksi- ja avunpyyntöjäni. Muistakaa samalla niitä 28 muuta numeraaria, jotka saivat pappisvihkimyksen sama päivänä minun kanssani (kuusi heistä on jo mennyt taivaaseen), sekä kirkon kaikkia pappeja.

Isämme, pyhä Josemaria, kirjoitti tuolloin kirjeen meille, jotka tulisimme saamaan pappisvihkimyksemme 15. elokuuta 1971. Kirjeessään hän sanoi muun muassa: ”Poikani, teidät vihitään papeiksi, jotta jakaisitte sakramentteja ja saarnaisitte Jumalan Sanaa. Parannuksen sakramentin tulee olla teille erityinen intohimo: viettäkää useita tunteja rippejä kuunnellen. Tähän rakkauden työhön teitä pakottaa Jeesuksen laupias rakkaus, joka saa teissä aikaan lampaitaan yksi kerrallaan etsivän Hyvän Paimenen kuvan.”

Turvautukaamme pyhän Josemarian esirukoukseen, jotta tämä ihanne olisi jatkuvaa todellisuutta kaikkien pappien kohdalla. Muistakaamme samaan aikaan, että kaikilla kristityillä on papillinen sielu. Sen ansiosta voimme rajoitteistamme ja vioistamme huolimatta olla ”Jeesuksen Kristuksen jäseninä välittäjiä, jotka kantavat Jumalalle kaikki elämän tilanteet ja todellisuudet ja joiden kautta Jumalan armo elävöittää kaikkea”, niin kuin isämme kirjoitti. Ja kuten aina, hakeutukaamme myös pyhän Marian äidilliseen apuun.

Teitä siunaa koko sydämestään

Isänne

Milanossa, 7. elokuuta 2021