Esipuhe

Apostolisessa kirjeessään Rosarium Virginis Mariae pyhä isä Johannes Paavali II lisäsi viisi uutta salaisuutta perinteisten viidentoista joukkoon. Nämä salaisuudet, jotka paavi nimesi valoisiksi salaisuuksiksi, korostavat pyhän Ruusukon Kristus-keskeistä luonnetta.

Pyhä Ruusukko –kirjan vuonna 1931 ilmestyneeseen alkuperäiseen versioon ei sisältynyt mietteitä näille uusille salaisuuksille. Kuitenkin pyhä Josemaría mietiskeli ja saarnasi niitä rakkaudella elämänsä aikana, kuten jokaista Evankeliumin tapahtumaa. Koko pyhän Ruusukon mietiskelemisen helpottamiseksi Opus Dein perustajan lukuisista kirjoituksista on tähän liitteeseen koottu muutamia sopivia tekstejä.

Olemme uskollisia Pyhä Ruusukko –kirjan tekijälle, jos yhdymme Pietarin seuraajan – Rooman piispan – rukoustarkoituksiin joka kerta, kun rukoilemme ilon, valon, murheen ja kunnian salaisuuksia. Omnes cum Petro ad Iesum per Mariam![1]

Roomassa, 14. helmikuuta 2003

+ Javier Echevarría

Opus Dein prelaatti

1. Jeesuksen kaste Jordan-virrassa

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi (…), ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt. 3:13,17)

Isä Jumala on ottanut kasteessa elämämme omakseen. Hän on kasteen kautta yhdistänyt meidät Kristuksen elämään ja lähettänyt meille Pyhän Hengen.

Jumalan voima ja valta valaisevat maailman ääret.

Sytytämme maailman palamaan niillä tulen liekeillä, jotka Sinä tulit meille tuomaan! Näin sinun totuutesi valo, Jeesuksemme, valaisee mielet ikuisuuden päivänä.

Minä kuulen sinun huutavan, Kuninkaani, elävällä äänellä, joka yhä kaikuu korvissani: Ignem veni mittere in terram, et quid volo nisi ut accendatur![2] — Ja minä vastaan kaikilla aisteillani ja voimillani: Ecce ego, quia vocasti me![3]

Herra on kasteessa painanut sieluusi lähtemättömän leiman: olet Jumalan lapsi.

Lapsi: etkö palakin halusta saada kaikki ihmiset rakastamaan häntä?

2. Jeesus ilmoittaa itsensä häissä Kaanassa

Eräissä meluisissa maalaishäissä, monista eri kylistä saapuneiden vieraiden joukossa, Maria huomaa viinin olevan vähissä (vrt. Joh. 2:3). Vain hän huomaa sen, ja huomaa sen heti. Kuinka tutuilta tuntuvatkaan Kristuksen elämän kaikki tilanteet! Se johtuu siitä, että Jumalan suuruus kulkee aina käsi kädessä jokapäiväisen elämän kanssa. Onhan naiselle ja huomaavaiselle kotiäidille ominaista olla tarkkana arjen pienissä asioissa, jotka tekevät elämästä miellyttävän. Näin Mariakin toimi.

­—Mitä hän teille sanookin, tehkää se (Joh. 2:5).

Implete hydrias (Joh. 2:7), täyttäkää astiat, ja ihmeteko tapahtuu. Aivan yksinkertaisesti ja huomiota herättämättä. Astioiden täyttäjät tekivät työtään. Vesi oli kaikkien ulottuvilla. Tästä kaikesta tuli kuitenkin Herran jumaluuden ensimmäinen ilmaus. Tavanomaisimmat asiat muuttuvat suuriksi ja yliluonnollisiksi silloin, kun meillä on tahtoa kuulla, mitä Jumala meiltä pyytää.

Herra, haluan jättää kaikki huoleni sinun anteliaisiin käsiisi. Meidän Äitimme — sinun Äitisi! — saa tälläkin hetkellä, kuten tuolloin Kaanassa, korvissasi kaikumaan pyynnön: heillä ei ole...!

Jos uskomme on heikko, kääntykäämme Marian puoleen. Sen ihmeen vuoksi, jonka Jeesus teki Kaanan häissä Äitinsä pyynnöstä, hänen opetuslapsensa uskoivat häneen (Joh. 2:11). Äitimme on aina puoltajanamme Poikansa luona ja pyytää häntä kääntymään puoleemme sekä näyttäytymään meille niin, että voimme sanoa: sinä olet Jumalan Poika.

— Lisää minussa, oi Jeesus, uskoa, jota totisesti tahdon! Äitini ja Valtiattareni, pyhä Maria, saa minut uskomaan!

3. Jumalan valtakunnan julistaminen ja kutsu kääntymykseen

— Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma! (Mark. 1:15)

Koko ihmisjoukko tuli hänen perässään, ja hän opetti heitä (Mark. 2:13).

Jeesus näkee veneitä rannalla, ja hän nousee yhteen niistä. Kuinka luonnollisesti Jeesus astuukaan elämämme veneeseen!

Kun lähestyt Kristusta, ajattele, että hän on aina hyvin lähellä sinua, että hän on sinussa: Regnum Dei intra vos est[4]. Löydät hänet sydämestäsi.

Kristuksen kuninkuus alkaa ennen kaikkea meidän sielussamme. Tarvitsen hänen runsasta armoaan, jotta hän hallitsisi minussa. Vain tällä tavoin voi vähäisinkin sydämen lyönti, pieninkin hengähdys, merkityksettöminkin katse, tavanomaisinkin sana, yksinkertaisinkin tunne muuttua ylistyslauluksi Kristus-kuninkaalleni.

Duc in altum. — Souda vene syvään veteen! — Torju pessimismi, joka tekee sinusta pelkurin. Et laxate retia vestra in capturam — ja laske sinne verkkosi.

Meidän tulee luottaa näihin Herran sanoihin nousemalla veneeseen, tarttumalla airoihin, nostamalla purjeet ja soutamalla päättäväisesti tämän maailman merille, jotka Kristus on antanut perinnöksemme.

Et regni ejus non erit finis. — Hänen valtakunnallaan ei ole loppua!

— Etkö olekin iloinen voidessasi työskennellä tällaisen valtakunnan puolesta?

4. Jeesuksen kirkastuminen

Hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo (Matt. 17:2).

Jeesus, kuinka tahdonkaan nähdä sinut! Kuinka haluankaan puhua sinulle! Tahtoisin loputtomasti katsella sinua äärettömän kauneutesi vallassa ja koskaan lakkaamatta! Oi Kristus, onnellinen se, joka sinut näkee! Onnellinen se, joka sinut näkee ja jonka rakkautesi lävistää!

Ja pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!” (Matt. 17:5)

Meidän Herramme, tässä olemme, valmiina kuulemaan kaiken, mitä haluat meille sanoa. Puhu meille, kuuntelemme tarkkaavaisesti ääntäsi. Tulkoon sanasi sieluumme, ja sytyttäköön se tahtomme liekkeihin, jotta päättäisimme innolla totella sinua.

Vultum tuum, Domine, requiram (Ps. 26:8). Etsin sinun kasvojasi, Herra. Tunnen syvää iloa sulkiessani silmäni ja ajatellessani sitä hetkeä, kun saan katsoa häntä, en kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta… vaan kasvoista kasvoihin (1. Kor. 13:12). Sillä minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan tulla temppeliin, astua Jumalan kasvojen eteen? (Ps. 41:3)

5. Jeesus asettaa Eukaristian

Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti (Joh. 13:1).

Aurinko oli jo laskenut, sillä entiset rituaalit ja vanhat merkit Jumalan äärettömästä armeliaisuudesta ihmiskuntaa kohtaan olivat täyttymäisillään. Näin tie todelliseen päivänkoittoon aukesi ja saimme kokea uuden pääsiäisen. Eukaristian asettamisen ilta valmisti etukäteen ylösnousemuksen aamun.

Jeesus jäi Eukaristiaan rakkaudesta… rakkaudesta sinuun.

— Hän jäi tietoisena siitä, kuinka ihmiset ottaisivat hänet vastaan… ja kuinka sinä otat hänet vastaan.

— Hän jäi, jotta söisit häntä, jotta kävisit hänen luonaan kertomassa hänelle asioistasi. Hän jäi, jotta rakastuisit häneen päivä päivältä enemmän, seurustelemalla hänen kanssaan rukouksessa tabernaakkelin edessä sekä pyhässä kommuuniossa. Hän jäi, jotta auttaisit muitakin sieluja — monia! — kulkemaan samaa tietä.

Hyvä lapsi: kuinka palavasti rakastavaiset tässä maailmassa suutelevatkaan rakkaaltaan saamia kukkia, kirjeitä, muistoja…

— Sinä, voitko enää unohtaa, että hän – Hän! – on aina vierelläsi? Kuinka voisit unohtaa… että voit syödä hänet?

— Herra, auta minua, jotta en enää lentäisi niin matalalla! Valaiskoot minua aina Eukaristiassa olevan jumalallisen Auringon — Kristuksen — säteet! Älköön lentoni pysähtykö ennen kuin löydän Sydämessäsi levon!

LÄHTEET

Ensimmäinen salaisuus: Es Cristo que pasa, 128. Apuntes íntimos, 1741. Forja, 264, 300.

Toinen salaisuus: Es Cristo que pasa, 141. Kirje, 14.9.1951, 23. Forja, 807. Jumalan ystäviä, 285. Forja, 235.

Kolmas salaisuus: Muistiinpanoja suullisesta opetuksesta, 19.3.1960, 1.1.1973. Es Cristo que pasa, 181, 2. Tie, 792. Es Cristo que pasa, 159, 2. Tie, 906.

Neljäs salaisuus: Muistiinpanoja suullisesta opetuksesta, 4.6.1937, 25.7.1937, 25.12.1973.

Viides salaisuus: Es Cristo que pasa, 155. Forja, 887, 305, 39.

[1] Kaikki Pietarin kanssa Jeesuksen luo Marian kautta!

[2] ”Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle – ja kuinka toivonkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk. 12:49)

[3] ”Kutsuit minua. Tässä olen.” (1. Sam. 3:5)

[4] “Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:21)