Dora del Hoyo Alonso syntyi 11. tammikuuta 1914 Boca de Huérganossa, Pohjois-Espanjassa sijaitsevassa kylässä. Hän oli viides kuudesta sisaruksesta. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijöitä, ja kodissa elettiin syvää kristillistä uskoa. Perheeltään Dora oppi rakkauden hyvin tehtyyn työhön ja arvostuksen kodinhoidon tehtäviä kohtaan.
26-vuotiaana hän muutti Madridiin, missä hän työskenteli usean perheen kotitaloushoidossa. Hän erottui nopeasti älykkyydellään, kädentaidoillaan, suurella työkyvyllään ja halullaan oppia. Vuonna 1945 hänet palkattiin La Moncloan opiskelija-asuntolaan, jonka pyhä Josemaría Escrivá oli hiljattain perustanut.
Opus Dein perustaja sai Dorasta korvaamattoman avun järjestyksen ylläpitämisessä ja sen perheilmapiirin edistämisessä, jonka hän toivoi vallitsevan La Moncloassa asuneiden yli sadan opiskelijan keskuudessa. Doran ensimmäisinä Madridin-vuosinaan hankkima kokemus toi monia parannuksia silitys-, pesula-, siivous- ja keittiöpalvelujen hoitoon, ja sen seurauksena ilmapiiri muuttui levollisemmaksi ja iloisemmaksi. Myös Doralle tämä kohtaaminen oli ratkaiseva: hän löysi uuden ulottuvuuden kristillisestä kutsumuksestaan. Hän ymmärsi, että hän saattoi tarjota Jumalalle hyvin tehdyn työnsä, joka oli keino tulla pyhäksi ja auttaa myös muita pyhittymään.
Vuonna 1946 Dora lähti auttamaan uuden opiskelija-asuntolan käynnistämisessä Bilbaossa. Siellä, 14. maaliskuuta 1946, hän pyysi pääsyä Opus Deihin levittääkseen työnsä kautta kaikissa ympäristöissä yleistä kutsua pyhyyteen, jota pyhä Josemaría julisti.
Muutamaa kuukautta myöhemmin, saman vuoden 27. joulukuuta, pyhä Josemaría ehdotti hänelle muuttoa Roomaan huolehtimaan – yhdessä muiden naisten kanssa – Opus Dein ensimmäisestä keskuksesta Roomassa. Siitä lähtien kuolemaansa saakka Dora oli työnsä ja uskollisuutensa kautta tukena Opus Dein perustajalle. Hän työskenteli uhrautuvasti ja aloitteellisesti Opus Dein keskuksen käynnistämisessä. Myöhemmin, vuodesta 1974 lähtien, hän työskenteli Pyhän Ristin roomalaisessa kollegiossa, johon saapuu yliopisto-opiskelijoita eri puolilta maailmaa syventämään filosofista ja teologista muodostustaan. Lisäksi hänen esimerkkinsä ja hyvän työnsä kautta monet nuoret oppivat hänen hengestään pyhittää tavallinen työ, vastuuntunnostaan ja innostaan välittää maailmalle iloa siitä, että olemme Jumalan lapsia.
Hän kuoli 10. tammikuuta 2004. Hänen maalliset jäännöksensä lepäävät Santa Maria della Pacessa, Opus Dein prelatuurikirkossa, samassa paikassa, jossa ovat ja jossa kunnioitetaan perustajan, pyhän Josemaría Escrivá de Balaguerin, sekä hänen ensimmäisen seuraajansa, monsignor Álvaro del Portillon, maallisia jäännöksiä. Tämä kuvastaa sitä, mitä Dora on merkinnyt siinä palvelutehtävässä, jonka kirkko on uskonut Opus Deille.
Siitä lähtien tuhannet prelatuurin jäsenet ja muut ihmiset ovat spontaanisti kertoneet Doran vaikutuksesta heidän elämäänsä. Häntä tunteneiden todistuksissa näkyvät hänen syvä hurskauselämänsä, hänen lujuutensa, hänen rakkautensa kaikkia ihmisiä kohtaan sekä rakkaus Jumalaan, joka sai hänet työskentelemään iloisesti. Lisäksi on kirjattu lukuisia armonosoituksia, joiden katsotaan tapahtuneen hänen esirukoustensa kautta.
Silloinen Opus Dein prelaatti, piispa Javier Echevarría, aloitti Roomassa 18. kesäkuuta 2012 Dora del Hoyon kanonisaatioprosessin. Tilaisuudessa prelaatti lausui: ”Olen yhä vakuuttuneempi siitä perustavanlaatuisesta roolista, joka tällä naisella on ollut ja tulee olemaan kirkon ja yhteiskunnan elämässä. Herra kutsui Dora del Hoyon huolehtimaan tehtävistä, jotka muistuttavat Neitsyt Marian työtä Nasaretin kodissa.”
”Tämän naisen kristillinen esimerkki”, hän jatkoi, ”hänen uskollisuutensa kristilliselle elämälle, auttaa pitämään elävänä palvelemisen hengen ihannetta ja levittämään yhteiskunnassamme perheen merkitystä todellisena kotikirkkona – sen Dora osasi tehdä näkyväksi päivittäisessä, anteliaassa ja iloisessa työssään.”
Dora del Hoyon kanonisaatioasian tutkintavaiheen päätöstilaisuus pidettiin 24. lokakuuta 2016. Sen puheenjohtajana toimi Opus Dein prelaatti, monsignor Javier Echevarría, joka korosti puheenvuorossaan ”sitä tyyneyttä ja rauhaa, jota hänen läsnäolonsa välitti ja joka auttoi olemaan uskollinen tiellä Herran seuraamisessa.”