Jeesus on juuri noussut kaaduttuaan ensimmäisen kerran, kun Hän tapaa kaikkien pyhimmän Äitinsä kulkemansa tien vierellä.
Maria katsoo suuresti rakastaen Jeesusta, ja Jeesus katsoo äitiään: heidän katseensa kohtaavat ja molempien sydämet vuodattavat kärsimyksensä toisilleen.
Marian sielu peittyy murheeseen, Jeesuksen murheeseen.
Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat? Katsokaa ja nähkää onko kipua, minun kipuni vertaista (Vat. 1:12).
Mutta kukaan muu ei sitä näe, kukaan muu ei sitä huomaa, paitsi Jeesus.
Simeonin ennustus on täyttynyt:ja myös sielusi lävitse on miekka käyvä ( Luuk. 2:35).
Kärsimyksen pimeässä yksinäisyydessä meidän äitimme tarjoaa lapselleen lempeyden, yhteyden, uskollisuuden balsamin, yhden ”Tahdon” Jumalan tahdolle.
Käsi kädessä Marian kanssa sinä ja minä, me haluamme myös lohduttaa Jeesusta, suostuen aina kaikessa Hänen Isänsä - meidän Isämme - tahtoon.
Vain näin tehden saamme nauttia Kristuksen Ristin lempeydestä syleillen sitä Rakkauden voimalla ja kantaen sitä voitokkaasti maailman kaikilla teillä.
mietiskelyn kohdat
1. Kuka ei itkisi jos näkisi Kristuksen Äidin niin suuressa kärsimyksessä?
Hänen Poikansa haavoittuneena... Ja me, kaukana, pelkurit, Jumalan Tahtoa vältellen.
Äitini ja Valtiattareni, opeta minua lausumaan kerrankin "kyllä" joka, kuten sinun, samaistuisi Jeesuksen huutoon Isänsä edessä: non mea voluntas... (Luuk. 22:42): Älköön tapahtuko minun tahtoni, vaan Jumalan.
* * *
2. Kuinka paljon kurjuutta! Kuinka paljon loukkauksia! Sinun, minun, koko ihmiskunnan...
Et in peccatis concepit me mater mea! (Ps. 51:7). Synnyin kuten kaikki muutkin ihmiset syntyivät, esivanhempiemme rikkomuksen tahrimana. Sen jälkeen..., omat syntini: mietityt, halutut, tehdyt kapinat...
Puhdistaakseen meidät siitä mädästä Jeesus halusi itse nöyrtyä ja ottaa palvelijan hahmon (vrt. Phil 2:7) sikiämällä hänen Äitinsä, sinun ja minun Äidin, koskemattomaan kohtuun. Hän jäi kolmeksikymmeneksi vuodeksi pimeyteen työskennellen yhtenä muiden joukossa Joosefin luona. Hän saarnasi. Hän teki ihmeitä... Ja meidän hänelle antamamme palkkio on Risti.
Tarvitsetko lisää syitä katumiseen?
* * *
3. Jeesus odotti Äitinsä tapaamista. Kuinka paljon muistoja nuoruudesta!: Beetlehem, kaukainen Egypti, Nasaret. Myös nyt Jeesus haluaa hänet lähelleen Golgatalla.
Me myös tarvitsemme häntä!... yön pimeydessä kun lapsukaista pelottaa, hän huutaa: ”Äiti!”
Samoin minun on huudettava monta kerta sydämestäni: ”Äiti! Äiti! Älä minua jätä.”
* * *
4. Saavuttaakseen antautumisen on kuljettava vielä vähäinen matka. Jos et vielä ole saapunut perille, älä huolehdi: jatka ponnisteluja. Tulee päivä, jolloin et näe muuta tietä kuin Hän -Jeesus-, hänen kaikkein Pyhin Äitinsä ja yliluonnolliset keinot, jotka Mestari on meille jättänyt.
* * *
5. Jos me olemme uskon sieluja, tämän maailman tapahtumat ovat meille suhteellisia, kuten myös pyhimyksille... Herra ja hänen Äitinsä eivät jätä meitä, ja aina tarpeen tullen he ovat läsnä täyttämässä rauhalla ja turvallisuudella heidän omiensa sydämet.