265 Kuinka lapset yrittävätkään käyttäytyä hyvin vanhempiensa edessä!
Ja kuinka kuninkaiden lapset yrittävätkään säilyttää kuninkaallisen arvokkuutensa isänsä kuninkaan edessä!
Entä sinä? Etkö tiedä, että olet aina Suuren Kuninkaan, Jumalan ja Isäsi edessä?
266 Älä tee mitään päätöstä tutkimatta asiaa ensin Jumalan edessä.
267 Meidän täytyy tulla vakuuttuneiksi siitä, että Jumala on jatkuvasti kanssamme. - Elämme ikään kuin Jumala olisi kaukana siellä, missä tähdet tuikkivat, emmekä muista, että hän on aina myös meidän rinnallamme.
Hän on kuin rakastava isä. Hän rakastaa jokaista meistä enemmän kuin kaikki maailman äidit voivat rakastaa lapsiaan auttaen meitä, innostaen meitä, siunaten meitä... ja antaen meille anteeksi.
Kuinka usein ovatkaan vanhempiemme otsarypyt silinneet luvattuamme vallattomuuden jälkeen: ”En tee sitä enää koskaan!” - Ehkä jo samana päivänä lankesimme uudestaan... - Ja silloin isämme moitti meitä ankaralla äänellä ja ilme vakavana... mutta samalla hänen sydämensä lämpeni, sillä hän tunsi voimattomuutemme ajatellen: ”Lapsi parka! Kuinka kovasti hän yrittääkään käyttäytyä hyvin!”
Meidän on täytettävä ja kyllästettävä itsemme ajatuksella, että Isä, meidän Isämme, on Herra, joka on yhtä aikaa lähellämme ja taivaissa.
268 Totuttaudu kiittämään Jumalaa ylentäen sydämesi hänen puoleensa monta kertaa päivässä. - Siksi, että hän antaa sinulle paljon. - Siksi, että sinua on nöyryytetty. - Siksi, että sinulla on tai ei ole sitä, mitä tarvitset.
Siksi, että hän teki äidistään, joka on sinunkin äitisi, niin kauniin. - Siksi, että hän loi auringon ja kuun, eläimet ja kasvit. - Siksi, että hän teki toisesta kaunopuheisen ja sinusta änkyttävän...
Kiitä häntä kaikesta, sillä kaikki on hyvää.
269 Älä ole niin sokea tai ajattelematon, että jättäisit käymättä sisään jokaiseen tabernaakkeliin, kun näet Herran talon muurit tai tornit. - Hän odottaa sinua.
Älä ole niin sokea tai ajattelematon, että jättäisit lausumatta edes rukoushuokauksen perisynnittömälle Marialle, kun kuljet niiden paikkojen läheltä, joissa tiedät loukattavan Kristusta.
270 Etkö olekin iloinen, kun tutulta reitiltäsi kaupungin kaduilta löydät uuden tabernaakkelin?
271 Eräs paljon rukoileva sielu sanoi: ”Olisipa Jeesus pyrkimystemme päämäärä, rakkautemme kohde, puheemme aihe, tekojemme esikuva.”
272 Käytä näitä pyhiä inhimillisiä keinoja, jotka auttavat sinua olemaan menettämättä Jumalan läsnäoloa: rukoushuokauksia, Rakkauden ja hyvityksen tekoja, henkisen kommuunion rukouksia, katseen kohottamista neitsyt Marian kuvaan...
273 Yksin! - Et ole yksin. Olemme kanssasi matkan päästä. - Sitä paitsi... armon kautta sielussasi asuu Pyhä Henki - Jumala sinun kanssasi - joka antaa yliluonnollisen sävyn kaikille ajatuksillesi, haluillesi ja teoillesi.
274 Eräs nuori mies (mikähän hänestä on tullut?), Centralin[1] hyvä opiskelija, kertoi minulle: ”Isä, ajattelin sitä, mitä sanoitte minulle... että olen Jumalan lapsi! Ja yllätin itseni kulkemasta kadulla pää pystyssä ja täynnä ylpeyttä... Jumalan lapsi!”
Neuvoin häntä vaalimaan tätä ”ylpeyttä” hyvällä omallatunnolla.
275 Tiedän, että sinun tarkoituksesi ovat puhtaat. - Tiedän, että toimit Jumalan läsnäolossa. Mutta - on olemassa tämä mutta! - tekojasi tarkkailevat tai voivat tarkkailla ihmiset, jotka arvostelevat niitä pelkästään inhimillisestä näkökulmasta... Sinun on oltava heille hyvänä esimerkkinä.
276 Jos vähintään kerran viikossa totuttaudut etsimään yhteyttä Mariaan mennäksesi Jeesuksen luo, tulet huomaamaan päässeesi Jumalan läsnäolossa syvemmälle.
277 ”Miksi tuo puuristi?”, kysyt minulta. - Ja lainaan eräästä kirjeestä: ”Kun kohotan katseeni mikroskoopista, se osuu mustaan, tyhjään ristiin. Tuo risti ilman ristiinnaulittua on symboli. Sillä on merkitys, jota toiset eivät ymmärrä. Kuka ikinä onkaan väsyneenä jättämässä työtään, se kääntää katseensa takaisin mikroskooppiin ja jatkaa työtään, koska yksinäinen risti pyytää olkapäitä, jotka kantaisivat sitä”.
278 Pysy Jumalan läsnäolossa ja saat yliluonnollisen elämän.
[1]Toim. huom. Kun "Tie" kirjoitettiin, käytettiin Madridin yliopistosta nimitystä La Central.