14. asema

Jeesuksen ruumis haudataan

Opus Dei - 14. asema

Golgatan läheiseen puutarhaan Joosef Arimatialainen oli hakkauttanut kallioon uuden haudan. Ja koska oli juutalaisten pääsiäissapatin valmistuspäivä, sinne he nyt laskevat Jeesuksen. Sitten, Joosef vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois (Matt. 27:60).

Ilman mitään Jeesus tuli maailmaan, ja ilman mitään - ei edes lepopaikkaa - Hän on poistunut luotamme.

Herran Äiti - minun Äitini - ja myös naiset, jotka ovat Mestaria seuranneet Galileasta asti, katsottuaan tarkasti kaikkea lähtevät. Tulee yö.

Kaikki on nyt ohi. Lunastuksemme työ on täytetty. Nyt olemme Jumalan lapsia, koska Jeesus on kuollut meidän puolestamme, ja hänen kuolemansa on meidät vapauttanut.

Empti enim estis pretio magno! (1. Kor. 6:20), Sinut ja minut on ostettu täydestä hinnasta.

Meidän tulee tehdä Jeesuksen elämästä ja kuolemasta elämämme. Meidän tulee kuolla uhrauksella ja katumuksella, jotta Kristus eläisi meissä rakkaudesta. Ja me seuraamme Jeesuksen askeleita innokkaina lunastamaan kaikki sielut.

Uhrata elämä muiden puolesta. Vain näin elämme Jeesuksen elämää ja meistä tulee samaa Hänen kanssaan.

mietiskelyn kohdat

1. Nikodemus ja Joosef Arimatialainen, Kristuksen salaiset opetuslapset, puhuvat hänen puolestaan korkeissa viroissaan. Yksinäisyyden, täydellisen hylkäämisen ja halveksunnan hetkellä..., silloin he tunnustavat Herransa audacter(Mark.15:43)...: sankarillista rohkeutta!

Minä nousen heidän kanssaan Ristin juurelle, painan itseni kylmää ruumista vasten, Kristuksen ruumista, rakkauteni tulella..., otan naulat irti hyvityksilläni ja uhrauksillani, käärin hänet puhtaan elämäni uuteen liinaan ja hautaan hänet rintani elävään kallioon, josta kukaan ei voi viedä häntä, ja siellä, Herra, lepää!

Kun kaikki hylkäävät ja halveksivat sinua..., serviam!, palvelen sinua, Herra.

* * *

2. Tietäkää ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla lunastetut turhasta..., vaan Kristuksen kalliilla verellä(1.Piet.1:18,19)

Me emme kuulu itsellemme. Jeesus Kristus on meidät ostanut Kärsimyksellään ja kuolemallaan. Me olemme hänen elämänsä. Nyt on olemassa vain yksi tapa elää maailmassa: kuolla Kristuksen kanssa ylösnoustaksemme hänen kanssaan, kunnes voimme lausua apostolin mukana: ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa (Gal.2:20).

* * *

3. Elämän loppumaton lähde on Jeesuksen Kärsimys.

Joskus uudistamme riemukkaan sysäyksen, joka vei Herran Jerusalemiin. Joskus uudistamme kuolemantuskan kivun, joka päättyi Golgatalle... Tai hänen kuolemasta ja synnistä saavuttamansa voiton kunnian. Mutta -aina!- elämme uudestaan Jeesuksen Sydämen rakkauden: riemukkaan, kivuliaan, kunniakkaan.

* * *

4. Ajattele ensin muita. Näin kuljet maan päällä, virheinesi, kyllä -sillä nehän ovat väistämättömiä- mutta jättäen hyvyyden jäljen.

Ja kun kuoleman hetki tulee, joka on varmasti tuleva, sinä otat sen vastaan riemuiten kuten Kristus, koska kuten Hänkin tulemme ylösnousemaan saadaksemme hänen Rakkautensa palkkion.

* * *

5. Kun tunnen itseni kykeneväksi kaikkiin hirveyksiin ja virheisiin, joita kurjimmat ihmiset ovat tehneet, ymmärrän hyvin, että voin olla uskoton... mutta tuo epävarmuus on yksi Jumalan rakkauden osoituksista. Se saa minut pysymään kuin lapsi Isäni käsivarsiin tarttuneena taistellen vähän joka päivä ollakseni irtautumatta hänestä.

Silloin olen varma, että Jumala ei päästä minua otteestaan. Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda(Jes.49:15).