Jo kaupungin muurin ulkopuolella Jeesuksen ruumis vaipuu heikkoudesta ja kaatuu toisen kerran ihmisjoukon huutojen ja sotilaiden kiusanteon ympäröimänä.

Ruumiin heikkous ja sielun katkeruus ovat kaataneet Jeesuksen uudelleen. Ihmisten kaikki synnit - myös minun - painavat hänen kaikkein pyhimmän inhimillisyytensä taakkana.

Meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän säilytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana. Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut (Jes. 53: 4 - 5).

Jeesus sortuu, mutta hänen kaatumisensa herättää meidät, hänen kuolemansa ylösnostaa meidät.

Meidän pahuutemme toistumiseen Jeesus vastaa ohjaten meitä pelastumista kohti, anteeksiantamisen runsaudella. Ja jotta kukaan ei luopuisi, Hän nousee taas uupuneena syleillen ristiä.

Älkööt lankeamiset ja tappiot erottako enää meitä hänestä. Kuten turvaton lapsi heittäytyy isänsä vahvaan syliin, sinä ja minä tartumme Jeesuksen ikeeseen. Vain tämä katumusteko, tämä nöyryys kääntää inhimillisen heikkoutemme jumalalliseksi voimaksi.

mietiskelyn kohdat

1. Jeesus kaatuu puun painosta... me maailman houkutuksista.

Hän mieluummin lankeaa maahan kuin päästää Ristin käsistään. Näin Kristus parantaa rakkaudettomuuden, joka kaataa meidät maahaan.

* * *

2. Tuo epätoivo... Mistä se johtuu? Kurjuudestasi? Tappioistasi, joskus alituisista? Suuresta, suuresta odottamattomasta kuopasta?

Ole yksinkertainen. Avaa sydämesi. Huomaa, ettei mitään ole vielä menetetty. Voit jatkaa eteenpäin vielä suuremmalla rakkaudella, suuremmalla lempeydellä, suuremmalla vahvuudella.

Turvaudu Jumalan lapseuteen. Jumala on sinun kaikkein rakastavin Isäsi. Tämä on turvasi, satama, johon voi ankkuroitua, kävi miten kävi tämän elämän meren pinnalla. Ja löydät iloa, kestävyyttä, elämänmyönteisyyttä, voiton!

* * *

3. Sanoit minulle: ”Isä, minulla menee hyvin huonosti.”

Ja kuiskasin sinulle: ”Ota harteillesi pala ristiä, vain pieni osa. Ja jos et selviä edes tästä, ... jätä se kokonaan Kristuksen vahvoille harteille. Ja tästä lähtien, toista minun kanssani: Herrani, Jumalani: sinun käsiisi minä luovutan menneen, nykyisen ja tulevan, pienen ja suuren, vähäisen ja runsaan, ohimenevän ja ikuisen.”

Ja ole huoleti.

* * *

4. Jossain vaiheessa kysyin itseltäni, kumpi on suurempi marttyyriuhri: sen, joka saa kuoleman uskon tähden Jumalan vihollisten käsissä, vai sen, joka kuluttaa vuotensa työskennellen ainoana tavoitteenaan Kirkon ja sielujen palveleminen ja joka hymyillen vanhenee kulkien huomaamattomana....

Mielestäni vaatimaton marttyyriuhri on sankarillisempi... Tuo on tiesi.

* * *

5. Seurataksemme Herraa, seurustellaksemme hänen kanssaan, meidän on potkittava itseämme nöyryyden tähden, kuten tallataan viinirypäleet puristimessa.

Kun tallaamme kurjuutemme, koska sitä me olemme, silloin Hän majoittuu mukavasti sieluun. Ikään kuin silloin Betaniassa Hän puhuu meille ja me Hänelle ystävien välisessä luottamuksellisessa keskustelussa.