Paavi Franciscus on hyväksynyt pyhimysten kongregaation esityksen kahdeksan ihmisen pyhäksi julistamisen etenemisestä. Näiden kahdeksan joukossa on Isidoro Zorzano (1902-1943), yksi Opus Dein ensimmäisistä jäsenistä.
Pyhäksi julistamisen prosessi alkaa, kun henkilö julistetaan Jumalan palvelijaksi. Julistuksen myötä alkaa tutkintavaihe, jonka aikana käydään läpi henkilön elämänkerta ja pohditaan elikö hän esimerkillistä, kristillistä elämää. Jos tutkintavaihe päättyy myönteiseen päätöksen, henkilö julistetaan kunnioitettavaksi, minkä myötä kirkko toteaa, että kyseisen henkilön esirukoukseen voidaan turvautua. Tämän jälkeen henkilö julistetaan autuaaksi kahden todistetun ihmeteon myötä. Jos autuaaksi julistamisen jälkeen tapahtuu uusi, todistettu ihmeteko, henkilö julistetaan pyhäksi.
Isidoro Zorzano oli Opus Dein perustajan pyhä Josemaría Escriván nuoruuden kaveri ja yksi ensimmäisistä Opus Dein jäsenistä. Hän syntyi Buenos Airesissa vuonna 1902. Kun Isidoro oli 3-vuotias, hänen perheensä muutti Espanjaan. Hän tutustui pyhään Josemaríaan heidän ollessaan 14 -vuotiaita. Myöhemmin hän siirtyi Madridiin opiskelemaan insinööriksi. Vuodesta 1928 vuoteen 1936 hän työskenteli Etelä-Espanjassa rautateiden insinöörinä. Matkustaessaan Madridiin vuonna 1930 hän tapasi ystävänsä Josemaría Escriván, joka kaksi vuotta aikaisemmin oli nähnyt Opus Dein. Pyhä Josemaría kertoi hänelle Opus Dein karismasta: elää keskellä maailmaa ja etsiä pyhyyttä jokapäiväisistä askareista tehden kaiken Jumalan kunniaksi. Isidoro oli jo ennen tätä kohtaamista kysynyt itseltään, mitä Jumala odotti häneltä. Keskustelun rohkaisemana hän päätti tarjota elämänsä Jumalalle ja liittyä Opus Deihin. Hänen rukouselämänsä kasvoi ja hän teki työnsä antaen Jumalalle kunniaa sekä osoittaen lähimmäisenrakkautta kaikkia kohtaan.
Espanjassa vallitsi sisällissota vuosina 1936-1939. Isidoro käytti hyväkseen hänen asemaansa Argentiinan kansalaisena, joka tarjosi hänelle normaalia laajempaa liikkumavaraa sodanaikaisen Madridin kaduilla. Hän tarjoutui auttamaan niitä kristittyjä, joiden tuli elää piilossa vainon takia. Hän toimi näin, vaikka hän tiesi, että jäädessään kiinni hänet varmasti teloitettaisiin.
Sodan jälkeen hän palasi työhönsä rautatieinsinöörinä. Lisäksi hän auttoi pyhää Josemaríaa apostolisissa hankkeissa, jotka olivat siinä vaiheessa vasta alkutekijöissään (mm. DYA -opiskelijakoti Madridissa).
Vaikka hänen terveystilansa heikkeni merkittävästi vuonna 1941, hän jatkoi silti työtään, koska selkeää diagnoosia ei kyetty antamaan. Tammikuussa 1943 hän sai vakavan sairaskohtauksen ja oli lähellä kuolla. Tästä Isidoro kuitenkin toipui, mutta sai pian tietää, että hänellä oli pitkälle kehittynyt Hodgkinin tauti. Hän otti vastoinkäymisen vastaan esimerkillisellä tavalla ja tarjosi Jumalalle sairauteensa liittyneet kivut rukoillen näin Opus Dein, kirkon ja paavin puolesta. Hän menehtyi 15. kesäkuuta 1943. Heti hänen kuolemansa jälkeen maine hänen pyhyydestään kasvoi.
Vuonna 1948 alkoi esitutkinta, joka kesti vuoteen 1961. Esitutkintaan osallistui 71 todistajaa, joista yksi oli pyhä Josemaría Escrivá. Esitutkintaa seurasi jatkotutkinta, joka hyväksyttiin vuonna 1994.
Vuonna 2006 esitettiin positio eli elämänkerta, jossa analysoidaan, millä tavalla kyseinen henkilö on elänyt kristillisiä hyveitä. Positio koostuu neljästä osasta: i) pyhäksi julistamisen prosessin vaiheet ja lähteet (28 sivua); ii) henkilön elämänkerta (149 sivua); iii) analyysi henkilön hyveellisyydestä (332 sivua); ja iv) loppuanalyysi (613 sivua).
Vuonna 2009 Madridin arkipiispa päätti siirtää hänen hautansa Pyhä Alberto Suuren kirkkoon, jotta ne, jotka haluavat turvautua Isidoron esirukouksiin voisivat käydä siellä. Sitä ennen Isidoro oli ollut haudattuna Madridin kaupungin hautausmaalla.
Vuonna 2016, joulukuun 21. päivänä Paavi Franciscus sai pyhimysten kongregaation perfektiltä, kardinaali Angelo Amatolta, yhteenvedon Isidoro Zorzanon pyhäksi julistamisen prosessista. Paavi vahvisti pyhimysten kongregaation päätöksen julistaa Isidoro kunnioitettavaksi.